Synnyttämään?

           Harvoin tulee kirjoitettua tähän aikaan blogitekstiä, mutta sille onkin tällä kertaa oivallinen syy. Koitan nimittäin siirtää ajatuksiani pois yöllä alkaneista supistuksista, jotka ovat tuntuneet koko ajan vain voimistuvan.
            Koko episodi alkoi siitä, että vähän ennen puolta kahta (yöllä siis) roikuin jossain unen ja valveen rajamailla äkillisten kipujen vuoksi. Minulla on parina viime yönä ollut muutamia epämääräisiä supistuksi, joten ajattelin tilanteen menevän nopeasti ohi. Yhtäkkiä kuitenkin tunsin, että nyt on lakana osittain märkänä ja laitoin valot päälle varmistaakseni tilanteen. Samalla herätin H:n. Olin aivan varma, että osa lapsivesistä oli nyt mennyt ja meillä olisi kiire sairaalaan. Koitin ottaa rauhallisesti, vaikka aivan tärisin jännityksestä. H pakkasi reppuunsa mukaan evästä, löysän t-paidan ja luettavaa ja minä tarkistin oman jo valmiiksi pakatun sairaalakassini sisällön. Sitten vain pyyhe mukaan pepun alle automatkan ajaksi ja suunnaksi TYKS.

Mahtaako tämä olla viimeisiä masukuviani?

              Sairaalalla meidät otti vastaan hyvin empaattinen kätilö, joka ohjasi meidät vastaanottohuoneeseen. Ilmeisesti saavuimme paikalle kunnon ruuhka-aikaan, sillä porukkaa heilui synnyttäjien vastaanottoalueella runsahanlaisesti. Kätilö tarkisti pikaisesti neuvolakorttini ja kyseli agalactiae-testeistä. Testi jouduttiin tekemään nyt uudelleen, koska edellisestä kokeesta on kulunut jo liikaa aikaa. Sain vaihtaa "seksikkäät" sairaalavaatteet päälle: löysän edestä napitettavan "mammakaavun" ja kertakäyttöiset pikkuhousut jättimäisen vaipan kera. Hetken vatsaani tunnusteltuaan kätilö päätti kokeilla testerin avulla, oliko minusta tullut neste todellisuudessa lapsivettä vai jotain ihan muuta. Tuomio oli kuulemma selvä: ei lapsivettä. Ilmeisesti olin "synnyttänyt" vasta limatulpan. Minut laitettiin kuitenkin puoleksi tunniksi käyrille, jotta selviäisi, onko lapsi kunnossa. Jossain vaiheessa sain juotavakseni kupillisen ananasmehua ilmeisesti herättääkseni Esikon liikkumaan. Kaikki oli kunnossa, mutta supistukset olivat jatkuneet suht säännöllisinä heräämisestä asti. Tosin kotona paniikissa sählätessä en edes kerennyt kellotella supistusten välejä... Kätilö kehotti palaamaan vielä kotiin jos selviäisin supistusten kanssa yksin. Sanoin supistusten olevan vielä tässä vaiheessa hallinnassa, joten lähdimme maitojunalla takaisin kotiin. Sairaalalta autolle kävellessämme H kysyi minulta, olinko tilanteeseen pettynyt. Totesin, että tässä vaiheessa raskautta tämä ei enää tunnu miltään. Joka tapauksessa synnyttäisin lähipäivinä. Kaikki supistukset ja tuntemukset ovat joka tapauksessa vain positiivinen asia synnytyksen kannalta ja ne edistävät kehossani tapahtuvia muutoksia.
               Nyt olen siis kärvistellyt supistusten kanssa n. neljän ja puolen tunnin ajan. Yhden grammaisen Panadolin otin ihan varmuuden vuoksi, vaikkei Panadoleilla yleensä ole ollut paljoakaan vaikutusta minuun. H kellotteli supistuksiani sairaalassa ja olen nyt jatkanut itse kellotteluita kotiin palattuamme. Supistusten väli on alusta asti ollut 7-8 min. Vielä ei ole tullut sellaista tunnetta, ettenkö kestäisi kipujen kanssa yksin, vaikka huonojen yöunien jälkeen väsymys alkaa hieman painaa. Olenkin tässä hieman mussutellut karkkeja pitääkseni energiatasot korkealla. Katsotaan nyt, mihin tämä tilanne edistyy. Voihan olla, että supistukset jossain vaiheessa loppuvat kokonaan tai sitten olenkin jo hetken päästä synnytyssalissa puskemassa vauvaa ulos.

-Massu