Lapsilta usein kysellään, mitä nämä haluavat olla aikuisena. Suosittuja vaihtoehtoja ovat monesti mm. poliisi, palomies, opettaja, lääkäri tai prinsessa. Minun vastaukseni oli yleensä: äiti. Myös monet tuttavat ovat minulle sanoneet, että minusta tulisi hyvä äiti tai että olen hyvin äidillinen. Allekirjoitan nuo väitteet osin, sillä minulla on aika voimakas hoivavietti ja olen aina nauttinut lasten seurasta.
Nyt kun minulla on oma tytär käsivarsillani, ei tunne sanaa "äiti" oikein omakseni. Olen toki lapseni vanhempi, mutta "äiti" on minun päässäni lähes myyttinen olento, joka pystyy kaikkeen ja osaa hoitaa asian kuin asian. Hän on uhrautuva, antelias, kekseliäs, aktiivinen, urhea, toimelias, loputon lorujen ja laulujen lähde, sutjakka ja näppärä, pehmeä sekä pullantuoksuinen. "Äitiydyttyäni" minusta tuntuu, että olen vain äärimmäisen laiska, flegmaattinen, arka, pelokas, epäsosiaalinen, heikko ja tylsä, enkä millään näillä ominaisuuksilla täytä "tosi-äidin" raameja. En myöskään jaksa hössöttää muiden kanssa jatkuvasti vaippamerkeistä, kakan koostumuksesta tai imetysasennoista. Olen kyllä onnellinen pienestä tyttärestämme ja hän valloittaa sydämeni joka päivä uudestaan suurilla silmillään ja pulleilla hamsteriposkillaan. Mutta vielä en osaa kutsua itseäni äidiksi.
-Massu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti