Sä kasvoit neito kaunoinen äitisi masussa - synnytyskertomus

       Hän on viimein täällä! Pieni tyttömme syntyi sunnuntain ja maanantain välisenä yönä ja pääsimme kotiutumaan sairaalasta eilen. En eilen vielä jaksanut kirjoitella asiasta mitään, sillä vuodeosastoaika oli osaltani varsin uuvuttavaa. Muutenkin olen mieluumin viettänyt aikaani enemmän tytön kanssa puuhailuun, kuin netissä istuskeluun. Tässä pieni kertomus siitä, miten synnytykseni sujui.
        Heräsin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä klo 01.30 kivuliaisiin supistuksiin, jonka jälkeen kastelin lakanat. Luulin lapsiveden menneen, joten herätin H:n ja käskin valmistautua sairaalaan lähtöön.
         Klo 02.00 olimme sairaalalla, jossa meidät vastaanottanut kätilö totesi, että lakanoilleni valunut neste oli hyvin vetistä limatulppaa. Makasin puoli tuntia käyrillä ja koitin selvitä supistuksista. Kätilö käski palata vielä kotiin, eikä edes tehnyt sisätutkimusta.
        Supistukset jatkuivat ja olivat alusta asti hyvin säännöllisiä, n. 7 min välein. Minusta kuitenkin tuntui, että selviän hyvin supistusten kanssa kotona, vaikken saanut enää heräämisen jälkeen unta.
         Puoliltapäivin supistukset alkoivat tihentyä ja kipu muuttui voimakkaammaksi. Lähdimme pienelle lenkille H:n kanssa varmistaaksemme synnytyksen käynnistymisen ja hetken tallustelun jälkeen päätimme lähteä sairaalaan.
         N. klo 12.00 olimme sairaalalla, jossa makasin taas puolisen tuntia käyrillä. Sitten kätilö teki minulle sisätutkimuksen todetakseen, etta kohdunsuuni oli 3 cm auki. Hämmennyin täysin, kun minulle ojennettiin sairaalavaatteet ja vietiin tutustumaan synnytysosastoon. Minut oikeasti otettiin sisään! Synnytyssaliin kävellessä heräsin siihen ajatukseen, että poistun tästä salista vasta lapsi käsivarsillani.
          Muutaman tunnin selvisin ihan omin avuin ilman sen suurempaa kivunlievitystä. Kivuliaimpien supistusten aikana H hieroskeli alaselkääni tai piti minua pystyssä. Minun oli helpointa ottaa supistukset vastaan seisaaltaan tai nojaten esim. sairaalavuoteeseen.

Vielä päivällä jaksoi seisoskella ihan rennosti

          Jossain vaiheessa kätilö suositteli kokeilemaan lämpöpussia ja sitä pitelinkin jonkin aikaa sekä alavastalla että -selällä. Kätilön ehdotuksesta seisoskelin myös puolisen tuntia suihkussa. Suihkukoppi vain oli auttamattoman pieni ja jostain syystä lämpimässä suihkussa seisoskeleminen ei noin yleisesti tuntunut kovin rentouttavalta. Supistusten aikana kuitenkin alaselkään- ja vatsaan kohdistettuna suihku laimensi supistuskipuja. Kolmantena kätilön ehdottamana lääkkeettömänä kivunlievityksenä kokeilin TENS-laitetta, jonka kanssa pärjäsinkin aika pitkälle.
           Klo 18.00 minulle tehtiin seuraava sisätutkimus, jossa todettiin kohdunsuun olevan 4,5 cm auki. Tuntui murskaavalta kuulla, etten ollut kuudessa tunnissa avautunut yhtään sen enempää ja laskeskelin jo mielessäni, miten pitkään minun oikeasti pitäisi tässä synnyttää. Käitlö kuitenkin lohdutti sanomalla, että ensimmäiset 6 senttiä ovat kaikkein hitaimmat varsinkin ensisynnyttäjälle.
           Klo 19.00 kätilö ehdotti ilokaasun kokeilua ja minäpä koitin. Siitä tavarasta täytynee sanoa, että ei kiitos enää ikinä! Pari kertaa meinasin luuhistua lattialle, kun päässä alkoi vipata ja supistuksetkin tuntuivat paljon pitemmiltä ilokaasun kanssa.
           Klo 21.00 minun oli pakko kutsua kätilö ensimmäistä kertaa itse paikalle, sillä aloin olla jo liian väsynyt supistusten vastaanottamiseen. Pyysinkin epiduraalipuudutusta, jonka sainkin varsin pian. Puudutus jäi kuitenkin hieman toispuoleiseksi, mutta pystyin sen avulla edes hieman rentoutumaan. Nukkumisesta ei kuitenkaan tullut mitään, sillä tunsin edelleen supistukset kipuna vasemmassa kyljessä.
           Klo 22.45 puudutuksen teho alkoi hiipua ja kätilö ehdotti sisätutkimuksen tekoa. Tässä vaiheessa kätilökin oli vaihtunut. Purskahdin itkuun kuullessani, että kohdunsuuni oli jo 8 cm auki. Kätilö lupasi hakea minulle halutessani toisen annoksen epiduraalia ja otin mieluusti ehdotuksen vastaan. Kätilö kysyi vielä, haluaisinko ennen puudutteen antoa käydä vielä vessassa ja kävin, vaikkei minulla ollutkaan sen suurempaa vessahätää. Pöntöllä istuessani kuulin kuin vesi-ilmapallo olisi napsahtanut rikki ja niin holahtivat lapsivedet kätevästi vessanpönttöön. Synnytyssaliin palatessani minulle ruiskutettiin uusi annos epiduraalia, joka ei tuntunut auttavan ollenkaan. Kipu vain yltyi ja sen muoto muuttui. Lopulta kätilö kysyi, tekikö minun mieli ponnistaa. Vastasin, että niin kai. Kätilö teki taas sisätutkimuksen ja totesi minun olevan täydet 10 cm auki. Niinpä n. klo 23.30 aloin ponnistaa ja se vasta puuhaa olikin. Toisaalta odotin, toisaalta pelkäsin tulevia supistuksia. Jokainen ponnistus tuntui vievän kaiken energian ja hengityksen tasaaminen oli todella vaikeaa. Jokainen ponnistus vei kuitenkin synnytystä kohti loppua. Siinä vaiheessa, kun Esikon pää oli puoliksi ulkona ja näin tuuhean hiuspehkon. Olo oli surrealistinen: miten tuon kokinen mollukka voi tulla ulos minusta ja se vielä juuttui tuohon!?!? Yhdellä ponnistuksella sain pään kokonaan ulos ja sain hieman hengähtää. Seuraavalla supistuksella ponnistin vartalon ulos ja niin oli lapsi maailmassa. Pienen kirkaisun saattelemana kätilö nosti Esikon ylös ja esitteli pienokaisen meille. Tyttöhän se oli, pieni ryppyinen tyttö, jonka tarkaksi syntymisajaksi merkattiin 6.10.2014 klo 00.05. Hän olikin sen vuorokauden ja sen viikon ensimmäinen lapsi. Katsoin lastani epäuskoisena, sillä en oikeasti uskonut hänen olevan siinä silmieni edessä elävänä ja hyvinvoivana.
           "Esteri" (sairaala/hätäkastenimi) nostettiin vatsalleni siksi aikaa, kun kätilö koitti saada istukkaa ulos. H sai leikata jossain vaiheessa napanuoran, kun nuora lakkasi sykkimästä. Vuosin hillittömästi verta ja istukan irtoaminen kesti kauan. Lopulta jälkeiset tulivat täydellisinä ulos ja niin synnytys oli päättynyt. Samalla sain antaa "Esterille" ensi-imetyksen, joka sujui hyvin. Välilihaan ei tullut minkäänlaisia vaurioita, mutta häpyhuuliani sen sijaan jouduttiin hieman tikkaamaan pienten ruhjeiden vuoksi.

"Esteri" äitinsä rinnalla

            "Esteri" mitattiin ja punnittiin ja mitoiksi merkattiin 3470g ja 50,5cm. Agar-pisteitä hän sai 9. En tuossa vaiheessa edes tajunnut kysyä, minkä vuoksi hän ei saanut täyttä kymppiä. Kaikki tuntui kuitenkin olevan täysin kunnossa ja "Esteri" laitettiin pötköttelemään isänsä paidan alle siksi aikaa, kun itse kävin suihkussa. Kätilö kantoi meille tarjottimella hieman purtavaa ja jäimme odottamaan lupaa lähteä lapsivuodeosastolle. Lopulta minut kärrättiin "Esteri" paitani alla pyörätuolilla osastolle ja H hyvästeli meidät haikein mielin.

Pikkuruinen jalka <3

Siellä se tyttö köllöttelee isänsä karvaisella rinnalla

            Lapsivuodeosastosta kerron sitten myöhemmin lisää, sillä se on mielestäni aivan toinen tarina. Lisäksi minua taidetaan kaivata enemmän täällä virtuaalimaailman ulkopuolella tällä hetkellä.

-Massu