Lastenneuvola 3vk+1pv

         Tytön synnyttyä blogin kirjoittaminen ei ole ollut päivän tehtävälistan alkupäässä. Hän kasvaa ja kehittyy hirveää vauhtia, mutta asioiden raportoimiseen ei vain meinaa jäädä paljoa aikaa. Vapaina hetkinä taas (ai sellaisiakin on?) mieluusti lepäilen itse tai vaihtoehtoisesti teen kotiaskareita.

Kolmeviikkoinen tyttäremme <3

          Tänään kävimme ensimmäistä kertaa itse lastenneuvolassa. Ensimmäisellä kerralla kun hoitaja tuli kotikäynnille. Jo neuvolaan lähteminen oli todella vaikeaa muutaman huonosti nukutun vuorokauden vuoksi. Viime yönä "Esteri" herätti minut kaikenkaikkiaan 7 tai 8 kertaa, eikä hän nukkunut yhtäjaksoisesti kuin maksimissaan 30 minuuttia. Olin itse yöstä aivan rättiväsynyt ja tyttökin tuntui olevan tosi itkuherkällä päällä. Ennen neuvolaan lähtöä en meinannut saada häntä millään rauhoittumaan ja lähetinkin jo H:le paniikkiviestejä:"Tää tyttö vaan itkee, eikä halua edes syödä kunnolla!" Lopulta sain tytön pakattua vaunuihin ja hipsin pikavauhtia bussipysäkille. Kuinka ollakaan, bussi kerkesi mennä juuri nenäni edestä. Ei auttanut muu, kuin odottaa seuraavaa vuoroa. Seuraava bussi olikin sitten myöhässä aikataulusta, sillä kuski halusi välttämättä kulkea kävelyvauhtia. Että sellainen ensimmäinen bussimatka vaunujen kanssa... Lompsin lähes juosten neuvolalle ollen n. 4 minuuttia myöhässä. TODELLA PAHA ASIA MYÖHÄSTYMISKAMMOSTA KÄRSIVÄLLE!!! Noh, onneksi hoitaja oli itsekin myöhässä, eikä hän edes huomannut viivästystämme.
             Terveydenhoitaja olikin meille jo ennestään tuttu, sillä hän hoiti myös minun äitiysneuvola-asioitani. Hän kyseli aluksi kuulumisia ja kerroin hänelle viime päivien unettomuudesta ja lapsen hellyydenkipeydestä. Tyttö ei nimittäin oikein suostu olemaan yksin, vaan alkaa lähes aina itkeä jäädessään esim. nukkumaan yksin. Koitimmekin yhdessä keksiä erilaisia niksejä, millä saisin itselleni edes vähän hengähdys- ja lepoaikaa kotona yksin ollessa, sillä unettomuus saattaa helposti vaikuttaa myös maidontuotantoon. Hoitaja ehdotti mm. kapalointia, kehdossa heijaamista tai heiluvan sitterin hankkimista. Kapalointia olenkin pariin otteeseen kokeillut, mutten ole löytänyt huushollistani oikein sopivan kokoista kapaloliinaa.
                 Hetken jutustelun jälkeen siirryimmekin itse asiaan: "Esterin" mittaamiseen. Minua jännitti taas kovasti tytön paino, sillä epäilin maitovarani hieman ehtyneen. "Esteri" olikin kerännyt hurjasti painoa ja tällä hetkellä hän painaa 4170 g. Senttejä tytöllä taisi olla vähän vajaa 52cm (joudun nyt luottamaan muistiini, sillä hoitaja ei merkannut lukuja neuvolakorttiin). Samalla hoitaja tarkasti "Esterin" refleksin, ihon, silmät, navan yms ja kaikki näytti olevan kunnossa.
               Tytön tutkimisen jälkeen jatkoimme vielä aika pitkään juttelua hoitajan kanssa. Puheeksi tuli mm. edelleen kivuliaalta tuntuva imetys. Varsinkin ensimmäiset 20 sekuntia tuntuvat todella epämiellyttäviltä, kunnes kipu laantuu. Hoitaja epäili, että "Esterillä" saattaisi olla suussaan hieman sammasta (hiivaa), joka saattaa myös ärsyttää herkkiä rinnanpäitä. Sainkin ohjeeksi laittaa ennen imetystä pari tippaa sitruunamehua rinnanpäähän poistamaan tuota sammasta. Hoitaja myös kehotti kokeilemaan josko kaalinlehdistä olisi myös tähän ongelmaan apua. Lupasin ainakin koittaa.
                Lopuksi sain taas jumalattoman kasan erilaisia esitteitä ja oppaita lastenhoidosta. Lisäksi "Esteri" sai ihan ikioman neuvolakortin, jonne hoitaja satuili seuraavanlaista: "Tyytyväinen pikkutyttö! Kasvaa hienosti, paino nousee kovaa tahtia, äidinmaito riittävä. Äidin rinnoille kaalinlehdet+sitruuna. Iho, silmät, napa siistit. Nukkuu vanhempien välissä - keinutus? D-vit. 5 tippaa/vrk."

Tytön ikioma neuvolakortti

                Joitain asioita en kuitenkaan saanut sanotuksi. Olin jo valmiiksi miettinyt, miten kertoisin tämänhetkisestä riittämättömyyden tunteestani ja alakuloisuudestani, mutten lopulta saanut sanaa sanotuksi. En suoranaisesti koe olevani täysin masentunut, hyvin alakuloinen vain. Ehkä seuraavaksi kerraksi minun pitää purkaa ajatukseni vaikka paperille ja lukea sitten teksti hoitajalle. Toivottavasti kuitenkin tilanne olisi sen verran parempi, että voisin jäättää alakuloisuus-asiat menneisyyteen.

-Massu