MINÄ ITTE!

         Ennen oman lapsen syntymää ajattelin lasten tulevan "minä itse" -ikään siinä 2-4 vuoden iässä. Taisinkin olla väärässä, sillä tällä hetkellä meidän taloudessamme elää yksi varsin tee-se-itse -henkinen neiti. Ja ikäähän tällä tyttösellä on se 1v ja 5 kk.
         A on nyt jonkin aikaa syönyt ruokansa itse lusikalla lautaselta kauhoen. Sotkuahan siitä tulee ja välillä lusikkaan ei tartu muuta kuin ilmaa. Välillä taas lusikka on A:n kädessä ihan väärinpäin. Mutta sellaista sen harjoittelun kuuluu ollakin. Joskus kiireessä äidin tai isän on vähän häntä autettava, jolloin tyttö saattaa ihan suuttua tästä väliintulosta. Neiti kun haluaisi ruokailla ihan omaan tahtiin ja tutkiskella eri raaka-aineiden koostumuksia ihan rauhassa. Kasvikset neiti popsii yleensä sormin. Ruokailun jälkeen A kallistaa lautasta varmistaakseen sen olevan tyhjä ja ilmoittaa ruokailun olevan päättynyt sanomalla:"Loppu!"

Neiti popsii ravintolassa tomaattia

        Tyttö on innostunut myös pukeutumisesta ja riisuutumisesta (erityisesti jälkimmäisestä). Vaipan ja housut hän haluaa laittaa ihan itse päällensä, vaikka kummatkin jalat tulisivatkin samasta lahkeesta ulos. Ulos mennessä hän vaatii saada itse pukea kenkänsä jalkaan ja ulkoa tullessa hän haluaa itse riisua ne sekä piponsa ja hanskansa. Iltaisin A haluaa välttämättä kulkea alaosattomana, sillä hän riisuu housunsa ja vaippansa pois. Jos sukat eivät ole jalassa, hän haluaa pukea ne päällensä tai jos ne ovat jaloissa, ne pitää ottaa pois. Sukkahousuja neiti ei siedä, koska niitä on itse hankala kiskoa päälle, eikä niitä saa millään pois.

Kengät jalkaan!.. vaikka taisi mennä nyt vähän väärän henkilön popo tassuun..

         A:sta on kuoriutunut lisäksi aika järjestelmällinen ihminen. Avatessani uuden vaippapussin, A lähtee kiikuttamaan vaippaa kerrallaan oikeaan vaippakaappiin ja hän mielellään pinoaa kirjoja kirjahyllyyn tai frisbeegolfkiekkoja brisbeekassiin. Muutamana päivän hän on etsinyt lattialta roskia ja vienyt roskat itse roskakoriin. Ongelmana on vain se, että hetken päästä hän haluaa purkaa kaikki kokoamansa kirjat ulos kirjahyllystä, frisbeet pois kassista, vaipat pois kaapista ja roskat pois roskiksesta, jonka jälkeen leikki alkaa taas alusta.
         Sama järjestelmällisyys säilyy myös muissa toimissa. Potalla käytyään hän koittaa itse heittää potan sisällön vessanpönttöön ja tarkkailee, vetääkö äiti tai isä vessan. Pari kertaa hän on koittanut kiivetä vessan roskakorin päälle vetääkseen vetämättömän vessan.
         Kiipeily ja liikkuminen ovat A:n bravuureja. Hän haluaa aina itse kiivetä portaat ylös tai nousta sohvalle tai tuolille. Kaikki matkat hän kulkisi mieluiten jalan ja välillä häntä onkin vaikeaa saada istumaan vaunuihin. Emme ole H:n kanssa rajoittaneet A:n kiipeilyhaluja muuten, kuin että pöydälle tai rikki meneville pinnoille ei saa kiivetä. Koska taidotkin ovat saaneet vapaasti kehittyä, haavereitakaan ei ole sattunut paljoakaan (pitää koputtaa puuta...)
        Viimeisimmä ja ehkä itsestäni suloisimman omatoimisuuden tiivistymän A oppi muutama viikko sitten. Nykyisin, kun A lähtee isänsä kyydillä hoitoon, tyttö pitää huolen, että hän käy suukottamassa minua poskelle. Ja tämä toistuu joka ikinen aamu <3 Vaikka aamu olisi ollut miten hektinen tahansa, palauttaa tuo pieni suukko hetkessä takaisin maan pinnalle.

Tyttö haluaa ottaa myös valokuvansa itse

        En oikeastaan edes tiedä, miten omatoimisia tämän ikäiset lapset yleensä ovat. Emme ole hirveästi ehtineet käydä edes missään äiti-lapsi -tapaamisissa, joten en pysty vertaamaan lastani muihin ikätovereihin. Kehittyi hän sitten samaan tai eritahtiin muiden ikätoveriensa kanssa, on jokainen edistysakel äidistä aina yhtä ihmeellinen.

-Massu