3kk neuvola

          Taas yksi neuvolakäynti takana! Hassua, miten raskausaikana äitiysneuvolakäyntien välit tuntuivat aina niin pitkiltä. Nyt taas tuntuu, että neuvolassa saa rampata alinomaan, vaikka välit ovat pysyneet suht samana. Vauva-arki on kuitenkin aika paljon vauhdikkaampaa, kuin odotusaika, eikä nyt samalla lailla enää "odottamalla odoteta" jotain, vaan eletään enemmänkin hetkessä. Näin ollen aika tuntuu kulkevan muutenkin paljon nopeammin nyt, kuin A:n ollessa vielä masussa.
           Tämän päiväinen neuvolakäynti jännittikin hieman itseäni, sillä A sai aivan ensimmäiset piikkirokotteet. Ennen mittauksia ja rokotuksia rupattelimme tuttuun tyyliin hoitajan kanssa arjestamme ja siitä, miten lapsi on omasta mielestämme kehittynyt ja kasvanut. Puhun nyt "meistä", sillä H oli myös mukana vastaanotolla. A aluksi ihmetteli hoitajaa H sylissä huuli pyöreänä, kunnes jossain vaiheessa intoutui hieman kujertelemaankin (ja kuolaamaan paaaaaljon).
         Puntarille mennessä A ensin pissasi lattialle, jonka jälkeen hän itki pää punaisena. Hyvin siis on tyttö oppinut pissimään silloin, kun vaippa otetaan pois ja häntä roikotetaan sylissä :D Painoa oli tullut oikein hyvin, mistä minulla ei ollut epäilystäkään. Tyttö on sellainen "vauvanpyöreä", niin kuin vauvat nyt monesti ovatkin. Pituutta A oli venähtänyt ihan hurjasti, sillä hän on jo muutaman millin yli 60 cm. Ei siis ihme, että osa 60-senttisistäkin vaatteista on jo mennyt keräyslaatikkoon.
         Vielä ennen vaatteiden pukemista hoitaja tarkasteli A:n selässä olevaa mansikkaluomea. Luomi on sellainen helakanpunainen ja sormenpään kokoinen kohouma, jonka pitäisi ajan myötä vaaleta ja lopulta kadota. Itsestä vain tuntuu välillä hieman ilkeältä, kun tuntuu, että luomi hankautuu johonkin. Hoitaja kuitenkin totesi, että luomi on vielä ihan hyvän näköinen, eikä sitä tarvitsisi poistaa.
         Hoitaja tarkasti myös, ovatko A:n varhaisheijasteet vielä tallella ja ilmeisesti ne ovat jo katoamassa. Hetken A:aa pidettiin vielä vastallaan ja tarkkailtiin hänen liikkeitään ja jäntevyyttään. Hyvinhän se pää pysyi pystyssä, vaikkei A olisi kauaa halunnutkaan masullaan olla.
         Kun tyttö oli saanut punnitus- ja mittausitkut itkettyä, annettiin hänelle ensin yksi rokote suun kautta ja kaksi muuta iskettiin kankkuihin. Piikeistäpä se vasta itku nousikin ja tytön rauhoittelemiseen meni tovi. Hoitaja hieman naureskeli, kun A itkunsa lomasta välillä katseli häntä kovin murhaavasti.
          Meidän lapsemme siis tulee saamaan kaikki rokotusohjelmaan kuuluvat rokotteet (paitsi ehkä influenssa..). Itse asiassa en ole paljoakaan jaksanut vaivata päätäni miettimällä, onko niiden antaminen lapselleni "oikein". Varmasti rokotteiden antamisessakin on paljon arveluttavia ja kysymyksiä herättäviä puolia ja osalle vanhemmista rokotteista kieltäytyminen onkin sydämen asia. Mutta meillä, niin kuin varmaan suurimmalla osalla suomalaisista perheistä, mennään nyt näin.

A ihan uupuneena päivän koitoksista

          Lapsemme siis kasvaa ja kehittyy "oppikirjojen mukaan". Itseäni tuo termi on alkanut pikkuhiljaa jo ärsyttääkin, sillä mielestäni ei ole olemassa yhtä oikeaa kaavaa, jonka mukaan lapsen kuuluisi kehittyä. Kasvukäyriäkin pitäisi olla niin monta, kuin on lapsiakin. En pidä ajatuksesta, että näin pienelle ihmiselle asetetaan jo suuria tavotteita ja välietappeja, kun tärkeintä olisi vain saada olla lapsi. Toki käyrät ja muut diagrammit auttavat silloin, kun lapsella on oikesti jokin vikana, mutta kun "normaalin" sisään mahtuu hyyyyvin  paljon vaihtelua. Meidän "mallilapsemmekin" saattaa muutamassa viikossa muuttua "poikkeavaksi". Katsotaanpa, miten mallikkaasti lapsemme on kuukauden päästä kasvanut, kun menemme lastenlääkärin vastaanotolle!

-Massu