Kahdeksankuukautissyntymäpäiviä seuraa tietenkin kahdeksankuukautis neuvola. Tällä kertaa lääkäri-sellainen. Itse matkustin vastaanotolle taas hieman pelonsekaisin tuntein, sillä minulla oli jälleen sellainen kutina, ettei neiti ole saanut paljoakaan lisää mittoja. Muutenkin olen alkanut suhtautua noihin lääkärineuvoloihin hieman ristiriitaisesti, sillä periaatteessa lääkäriaika tuntuu hoitajan vastaanottoa virallisemmalta MUTTA todellisuudessa lääkärikäynnit ovat olleet melkoista liukuhihnatoimintaa. Äkkiä vaan sisään ja mahdollisimman nopesti ulos.
Tällä kertaa vastassa oli oikein mukava ja empaattinen nuori naislääkäri. A:kin oli lääkärin kanssa heti sinut.. Aluksi käytiin A:n kehitystä läpi:
Nouseeko istumaan? -Nousee.
Vierastaako? -Vierastaa, muttei enää kovin paljoa.
Onko hampaita? - On, yksi.
Nouseeko seisomaan? - Nousee.
Äänteleekö tavuja? - Ääntelee.
Kiukkuaako jos kokee pettymyksiä? -Kiukkuaa.
Leikkiikö vuorovaikutteisesti (esim. "kukkuu"-leikkiä")? -Leikkii.
Osaako pinsettiotteen? -Osaa.
Konttaako? -Konttaa.
Lääkäri kehuikin, että A on oppinut tosi nopeasti liikkumaan. Viimeisten kahden kuukauden perusteella minun pitänee olla täysin samaa mieltä, sillä A ei ole millään malttanut jäädä harjoittelemaan vain yhtä taitoa. Se onkin tietänyt hyvin paljon levottomuuksia öihin, sillä A käy monesti öisin läpi päivän oppeja ja hyvin usein hänet löytääkin keskellä yltä huutamassa seisonta-asennosta. Öihimme lääkäri kommentoi niin, että voisin pikkuhiljaa vierottaa A:n yösyömisestä. Hän on nimittäin vieläkin käynyt vähintään kerran yössä rinnalla, useimmiten pariki kertaa. Vieroittamisella voisi saada öistä hieman rauhallisempia, eivätkä puhkeavat hampaatkaan olisi alttiina öisille happohyökkäyksille. Lääkäri kuitenkin painotti, että teen itse lopulta sen valinna, milloin haluan lopettaa yöimetykset, joten mitään hirveää kiirettä ei tarvitse pitää.
Sitten oli taas A:n "lempivaiheen" aika, sillä siirryttiin mittauspöydän ääreen. Vastaanotolla avustajana ollut hoitaja sai kunnian kuulla A:n mittausitkut ihan läheltä ja jälleen kerran kaikki luvut otettiin hyvin hätiköiden. Painoa oli tullut jälleen aika nihkeästi, eikä A ole lähelläkään 8 kilon rajaa. Pituutta oli tullut aika hyvin, mutta A on edelleen ikäistään lyhyempi. Lääkäri näytti minulle A:n kasvukäyrää, jonka mukaan pituus ja paino ovat kuitenkin aivan tasapainossa, joten sen puoleen ei ole aihetta huoleen. Ja kyllähän tuosta tytöstä näkee, ettei hän ole ainakaan nälkää nähnyt. Mittauspöydällä lääkäri tutkaili muitakin rakenteita ja ihoa. A:n iho oli ahkeran rasvauksen ansiosta nyt kuukauden takaista paljon paremmassa kunnossa, mutta poskissa oli edelleen hieman punakkaa ihottumaa. Lääkäri kirjoittikin reseptin keskirasvaiseen voiteeseen. Samaan syssyyn lääkäri koitti katsoa A:n näön ja testata kuulon, mutta A vain sulki silmänsä ja huusi täyttä kurkkua. Niinpä puin vaatteet neidin päälle ja otin hänet hetkeksi syliini rauhoittumaan Sylissä hän sallikin näkö- ja kuulotutkimukset ja kaikki oli kunnossa.
Lopuksi vielä oli perinteisten omien kysymysten aika. Tiedättehän sen vaivaannuttavan hetken, kun sinulta kysytään:"Onko jotain kysyttävää?", etkä osaa kysyä kertakaikkiaan mitään. Noh, minä olinkin valmistautunut tähän hetkeen keksimällä kysymyksen jo hyvissä ajoin! Koska olen itse aika allerginen hyttysen ja paarman pistoille, kysyin, miten vauvan mahdollisia pistokohtia tulisi hoitaa. Tai jos A saisikin piston vaikka ampiaiselta. Lääkäri käski esiavuksi hoitamaan pistokohtaa kylmällä ja laittamaan vain kortisonivoidetta. Mahdolliseen kipuun taas voi antaa ihan tavallista kipulääkettä. Jos oireet olisivat pahemmat, silloin tietenkin tulisi ottaa yhteys lääkäriin. Toivotaan, ettei A saa samanlaisia kyynerpään kokoisia kovia mollukoita, kuin minä! Sen voin nimittäin taata, että nykyisessä asuinpaikassamme ainakin hyttysiä piisaa!
Seuraava neuvolakäynti onkin vasta neljän kuukauden päästä, eli silloin, kun A täyttää vuoden. Hieman jänskättää olla neuvolatta näin pitkä aika! Toisaalta tuntuu myös helpottavalta, ettei tarvitse koko aikaa rampata neuvolan vastaanotolla.
-Massu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti