Parisuhteen aika

       Olemme viettäneet H:n kanssa ihan kahdenkeskeistä aikaa äärimmäisen vähän sen jälkeen, kun A syntyi. Joitain yksittäisiä kertoja toki on ollut, milloin olemme kiireellä käyneet ulkona syömässä jonkun sukulaisen vahtiessa lastamme. Voisin laskea, että olemme päässeet kahdestaan ulos kolme kertaa. Joku voisi sanoa, että sekin on tyhjää parempi, mutta loppujen lopuksi määrä tuntuu äärimmäisen pieneltä.
        Tiistaina A lähti ensimmäistä kertaa elämässään muutamaksi yöksi mammalle ja papalle ilman vanhempiaan. H on viettänyt muutamia öitä erossa A:sta, mutta tämä on minulle aivan ensimmäinen kerta. Niinpä minulle ja H:le tarjoutui ennennäkemätön mahdollisuus viettää laatuaikaa ihan vain kahdestaan. Varasinkin samalta istumalta meille pöydän seurvaavaksi illaksi ravintolaan, jonne H on halunnut minut useaan otteeseen viedä.

Tuli syötyä ihan pitkän kaavan mukaan

         Monille pareille käy lapsen synnyttyä niin, että kumppanit erkanevat toisistaan täysin. Sitten ku pitäisi viettää ihan kahdenkeskisiä hetkiä, ei enää tiedä, mistä puhua tai kenen kanssa ylipäätään on. Minusta oli ihanaa huomata ravintolassa, miten näinkin pitkän tauon jälkeen viihdyimme H:n kanssa ihan kahdestaan. Meillä oli pitkästä aikaa aikaa jutella jostain muustakin, kuin A:n hoitopäivästä, A:n syömisistä, A:n pottailuista, A:n leikkimisestä, A:n nukkumisesta yms. Yksinkertaisesti ei ollut kiire mihinkään ja saatoimme keskittyä ihan vain toisiimme.
         Myönnän, että parisuhteemme on ollut minulle jonkin aikaa itsestäänselvyys. Olemme toimineet H:n kanssa perheemme pyörittäjinä kumpikin tehden omat velvollisuutensa. Aina ei tule mietittyä, mitä velvollisuuksia tai oikeuksia myös parisuhteeseen kuuluu. Totuus kuitenkin on, ettei parisuhdettakaan saisi aivan täysin unohtaa, sillä sehän on koko perheen pohja. Siitä kaikki on saanut alkunsa ja voimansa. Vaikeina hetkinä on kuitenkin hyvä muistaa, että jokaiseen parisuhteeseen kuuluu myös niitä suvantovaiheita, joiden takia ei kannata heti luovuttaa. Eri asiat vievät eri elämäntilainteissa enemmän aikaa kalenterista ja harva meistä pystyy pyörittämään koko ura-parisuhde-lapsi-harrastus-ystäväpiiri -arkea täysin tasapainoisesti.
          En tiedä, milloin seuraavan kerran pääsemme H:n kanssa viettämään yhteistä aikaa kodin ulkopuolella, mutta toivottavasti pian. Minun itseni on jotenkin vaikeaa pyytää hoitoapua, oli tarkoitus miten hyvä tahansa. Mietin ensimmäisenä, kuinka paljon vaivaa muille pyynnöilläni aiheutan, vaikka esim. omat vanhempani ovat mielellään A:n kanssa. Emme olisi varmaankaan nytkään saaneet viettää muutamaa yötä ilman lasta, jolleivät omat vanhempani olisi asiaa ehdottaneet. Tuntuisi kuitenkin ihan hyvältä idealta sopia jokin säännöllinen rytmi, milloin pääsisimme hetkeksi H:n kanssa hieman tuulettummaan. Ajatus tuntuisi siksikin mairittelevalta, että kohta kätemme ovat taas täynnä toisen lapsen syntyessä kesällä.

-Massu