Kahden kuukauden päästä olisi laskettu aika, joten tämä raskaus alkaa olla pikkuhiljaa jo loppusuoralla. Nyt, kun vihdoin olen lomalla (siis ensin vain tavallisella kesälomalla) ehdin jo hieman miettiä tulevaa elämänmuutosta ja omaa raskauttani. Miltä tämä raskaus oikein tuntuu ja eteneekö kaikki samaan tahtiin, kuin esikoisen kanssa?
Krempat ja kolotukset:
Ensimmäisessä raskaudessa kivut iskivät jo varhaisessa vaiheessa, jonka vuoksi jouduinkin välillä olemaan sairaslomalla fyysisestä työstäni. Selkäni oli välillä niin kipeä, ettei sängystä meinannut päästä ylös. Iskiassärky vei välillä jalat alta ja kipu säteili aina pakaroista yläselkään asti.
Toisessa raskaudessa pahimpia ovat olleet liitoskivut noin raskauden puolessavälissä. Kivut ovat kuitenkin helpottaneet suurilta osin, vaikkei alapääni edelleen tykkää hyvää pitkistä kävelylenkeistä. Paras liikkumistapa minulle onkin tällä hetkellä pyöräily. Iskiaskipujakin on jonkin verran ollut, mutta ne eivät ole haitanneet arkisia toimiani tai liikuntakykyäni
Paino:
Painoa on kertynyt kilomääräisesti tässä raskaudessa yhtä paljon, kuin ensimmäisessä raskaudessakin. Erona on se, että ensimmäisessä raskaudessa lähtöpainoni oli 5 kg suurempi, kuin toisessa, joten vaaka ei näytä aivan samoja lukemia.
Vatsan kasvu:
Koen, että vatsani on kasvanut täsmälleen samalla tavalla nyt, kuin A:aa odottaessakin. Vatsani on kompakti ja enemmänkin eteenpäin suuntautuva, joten minua edestä tai takaa katsova ei välttämättä edes huomaa vatsaani.
Pahoinvointi:
Ensimmäisessä raskaudessani pahoinvointi oli pitkäkestoista ja lievää. Etominen tuntui olevan jatkuvaa, mutta missään vaiheessa en kuitenkaan oksentanut. Pahvointia kesti varmaan 12 viikon ajan. Närästys alkoi aika lailla samoihin aikoihin, kuin pahoinvointikin, mutta se sitten kestikin miltei synnytyssaliin asti. Välillä närästys oli niin voimakasta, että Rennietä kului miltei arkillinen päivässä.
Toisesa raskaudessani pahoinvointi alkoi samoihin aikoihin, kuin ensimmäisessä raskaudessakin, mutta oireet vain olivat voimakkaammat. Nyt saatoin viettää päiväkausia pää pöntössä, eikä normaalista elämästä tuntunut tulevan mitään. Pahoinvointi kuitenkin kesti vain n. 4 viikkoa, joten kauaa en joutunut kärsimään.
Pelot:
Ensimmäisessä raskaudessani aloin jo aika alkuvaiheessa karsimaan elämästäni mahdollisia riskitekijöitä pois: en uskaltanut kiivetä keittiötikkaille, koska pelkäsin putoavani, vältin pitempiä reissuja, sillä pelkäsin synnyttäväni kesken matkan, en halunnut nostaa raskaita taakkoja, koska pelkäsin tekeväni hallaa lapselleni... Mihin vain meninkin, varmistin ensin, että neuvolakortti olisi mukana.
Nyt en ole edes ehinyt pelätä komplikaatioita tai riskejä. A möyrii päivittäin mahani päällä, nostelen raskaita taakkoja ja pyöräillessä syke saattaa helposti nousta yli 200:n. Koska kaikki on tähän mennessä sujunut niin sutjakkaasti tai hyvin, minulla ei ole edes ollut aihetta huoleen (nyt on pakko koputtaa puuta). Vaikka neuvolakorttia suositellaankin pitämään varsinkin loppuraskaudessa aina mukana, on se lähes aina unohtunut reissussa kotiin.
Pesän rakennus:
En ollut ensimmäisessä raskaudessanikaan kovin halukas hankkimaan tulevalle lapselle paljoa vaatteita tai tarvikkeita ennen lapsen syntymää. Joitain perushankintoja tuli kuitenkin tehtyä mm. rattaat ja hoitotaso. Lähes kaiken muun saimmekin tipoittain sukulaisiltamme tai tuttaviltamme lahjaksi, joten senkään puoleen hankintoja ei tarvinnut paljoa miettiä.
Tässä raskaudessa olen vielä vähemmän valmistautunut lapsen tuloon. Kaikki tarvittava on jo olemassa kaapeissa ja varastossa, mutten ole ehtinyt käydä tavaroita edes läpi. Emme ole vielä edes miettineet tulevaa nukkumisjärjestystä.
Vauvan liikkeet:
A:aa odottaessa jäin pitkin päivää aina tunnustelemaan vauvan liikkeitä ja ihmettelin, miten lapsi voikaan olla niin vahva. Koin, että A mylläsi vatsassa erityisen paljon ja liikkeet näkyivät ihan selkeästi vatsapeitteiden päältäkin.
Tässä raskaudessa saatan vasta illalla miettiä, onkohan vauva liikkunut päivän aikana normaalisti. Tämäkin vauva kyllä potkii todella rivakasti ja usein, mutten aina päivän aikana ehdi keskittyä liikkeiden seurantaan. Tässä raskaudessa potkuihin en ole siis suhtautunut vauvan potkuihin niin intohimoisesti, kuin ensimmäisessä raskaudessa, vaikka potkut aina ilahduttavatkin.
Jonkin verran siis eroavaisuuksia löytyy. Koen kuitenkin, että nämä eroavaisuudet liittyvät paljolti elämäntilanteeseen, ei niinkään raskauden kulkuun. Jos olisin tämän raskauden aikana leipomotyössä, voisin olla ihan yhtä raihnainen ja väsynyt, kuin ensimmäisessäkin raskaudessa. Nyt olen kuitenkin saanut nauttia säännöllisestä päivärytmistä ja olen saanut rasittaa kehoani juuri sen verran, kuin itse haluan. Lisäksi esikoista odottaessa kaikki muutokset ovat niin uusia, että omaa kehoaan tarkkailee paljon tarkemmin. Nyt esikoisen kanssa häärätessä keskittyminen on pitkälti aivan jossain muualla, kuin raskaudessa.
-Massu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti