Vaikka olenkin ollut aina paljon tekemisissä pienten lasten kanssa, en ole ennen oman lapsen syntymää ymmärtänytkään, miten suuria kehitysharppauksia lapset ehtivät ottaa jo ennen kahden vuoden ikää. En ole esimerkiksi tajunnut, miten suuren sanavaraston lapsi saattaa parin ensimmäisen vuoden aikana jo saavuttaa ja miten selkeästi niin pieni ihminen voi jo kommunikoida. Vaikkei lapsi ihan vielä puhuisi paljoa, hän kuitenkin ymmärtää hämmästyttävän paljon asioita ja tietää satojen sanojen merkityksen.
A:lla kesti vähän yli vuosi, ennen kuin hän sanoi yhtäkään selkeää sanaa. Sitten, kun se ensimmäinen sana (koira) tuli, kaikkea kuvailtiin samalla sanalla lähes parin kuukauden ajan. Hetken päästä sanoja alkoi löytyä tiuhaan tahtiin ja nyt hän on saavuttanut jo sellaisen sanavaraston, ettei äiti meinaa pysyä perässä. Jatkuvasti A koittaa etsiä puheesta uusia sanoja, joita makustella ja lähes päivittäin hän lausuu uusia sanoja. Toki jotkut sanat vaativat vanhemmiltakin hieman tulkitsemista, sillä artikulaatio ei aina ole kaikkein tarkinta esim. Matita = Natalia, Peppi = Edvin, makika = mansikka, sau-u = dinosaurus, kiija = kirja, aakeetaa = alakertaan. Ärrää A ei tässä vaiheessa vielä osaa lausua, mutta ässä suhahtaa jo oikein hienosti.
Viimeisen kuukauden ajan A on myös alkanut yhdistellä sanoja tai toistaa kuulemiaan lyhyitä lauseita. Nyt hän osaakin sanoa mm. "aurinko paistaa", "meijän auto", "lintu laulaa" ja "postin tuo" (Postimies Paten tunnusmusiikista). Lisäksi hänen sanavarastoonsa kuuluu muutamia yhdyssanoja, kuten Muumipappa, kyykkypissa, Pikkukakkonen ja piipaa-auto.
Puheen oppiminen on ollut myös siinä mielessä hauska asia, että A saa hyvin nykyisin aikansa kulumaan ihan vain havainnoimalla ympäristöään ja toistelemalla uusia sanoja. Emme esim. ole tarvinneet pitemmillekään automatkoille leluja tai muita viihde-elementtejä mukaan, kun A on vain kertonut, mitä näkee auton ikkunasta tai auton sisällä.
-Massu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti