Tulipahan käytyä taas neuvolassa; tällä kerralla lääkärin vastaanotolla synnytystapa-arviossa. Tällä hetkellä olen siis raskausviikolla 35+3. Oikeastaan jo tiesin saavani alatiesynnytysluvan, sillä olen jo yhden lapsen saanut alateitse tungettua maailmaan. Ainoa jännitystekijä olikin vauvan tämänhetkinen asento, sillä viime kerralla ei ollut vielä täysin varmaa, onko lapsi täysin kääntynyt raivotarjontaan.
Jälleen kerran kaikki perusjutut tuntuivat olevan oikein mallillaan, sillä paineet olivat hyvät, virtsasta ei löytynyt mitään huomautettavaa, painoa on kertynyt tasaisesti ja vatsa kasvaa omalla käyrällään. Pyöräillessäni kotiin neuvolasta naureskelin, että minun pitäisi ottaa vielä n. kahdeksan kilon loppukiri loppuraskauden aikana, jotta yltäisin samaan synnytyspainoon, kuin A:n kohdalla. Aika pienessä kunnossa olen siis ollut ennen tätä raskautta!
Lääkäri tunnusteli nopeasti vauvan asentoa vatsapeitteiden päältä ja totesi vauvan olevan ihan selvästi jo raivotarjonnassa. Lisäksi lääkäri teki myös sisätutkimuksen, joka tällä kerralla tuntui harvinaisen epämiellyttävältä. Tuntui, että lääkäri koukki sormellaan jonnekin kohdun perille asti. Kohdunkaula olikin jo sormelle auki ja hyvin pehmennyt. Voisi kuvitella, että tämän perusteella synnytys voisi olla jo aivan ovella, mutteivät muutokset vielä välttämättä kerro mitään. A:aa odottaessakin synnytystapa-arviossa sain samat tulokset ja tyttö päätti syntyä vasta viikoilla 41+3.
Seuraava neuvola-aika sovittiinkin jo kahden viikon päähän, jolloin raskausviikkoja on kasassa jo huimat 37! Pidetäänkin sormet ristissä, ettei sitä ennen tarvitse ottaa yhteyttä neuvolaan tai synnytyssairaalaan.
-Massu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti