Olen aina ollut luonteeltani aika arka ja hitaasti lämpenevä. Tämän vuoksi minun onkin ollut aika vaikeaa tutustua uusiin ihmisiin tai luoda tiiviimpiä kaverisuhteita. Lukioikäisenä olin melko masentunut ja etsiskelin itseäni. Kaveripiiri katosi, eikä minulle ole oikeastaan jäänyt kouluajoilta yhtäkään läheistä ystävää. Muutin Lahteen, jossa hieman narsistinen ja mustasukkainen eksäni piti tarkkaan huolen siitä, ettei kukaan pääsisi tutustumaan lähemmin minuun. Muutaman vuoden Lahti-reissustakaan ei ole siis jäänyt käteen yhtään läheisempää ystävää. Turkuun muutettuani olen joutunut todella katkerasti pettymään joihinkin ystävyyssuhteisiin, jolloin myös luottoni ihmisiin on saanut kovan kolauksen. Vaistomaisesti epäilen kaikkia, jotka osoittavat pienintäkään ystävällisyyttä ja mieluusti olenkin pitänyt monet potentiaaliset ystävyyssuhteet hieman etäisempinä. Se, että minulla ei ole pitkiin aikoihin ollut oikein läheisiä ystäviä, on siis osaksi ollut myös omaa syytäni. En ole varmaan kymmeneen vuoteen edes viettänyt suuremmin vapaa-aikaa ihmisten kanssa, joita voisin edes hyvällä tahdolla kutsua ystäviksi (toki joitain yksittäisiä tapauksia löytyy..). Viimeisimpien vuosien aikana myös työni on eristänyt minut muusta yhteiskunnasta, sillä olen ollut jatkuvasti liian väsynyt tavatakseni ketään. Useimpien ihmisten työpäivät muutenkin loppuvat siinä klo 16 maissa, jolloin itse olen jo ollut miltei valmis nukkumaan. Että se niistä iltapäiväkahveista tai yhteisistä jumppatunneista...
Nyt tilanteeni on hieman erilainen. Monet sanovat menettäneensä suuren osan ystäväpiiristään lapsen synnyttyä, mutta minulle on käynyt aivan päinvastoin. Tuntuu, etten ole piiiiiiitkiin aikoihin viettänyt niin paljoa aikaa muiden kanssa kuin nyt äitinä. Olen saattanut nähdä vanhoja työkavereitanikin paljon rennommissa tunnelmissa, kun järjetön univaje ja stressi eivät ole painaneet hartioita alas. Lisäksi olen saanut tukun uusia tuttavuuksia, joista osan kanssa kemiat ovat synkanneet vallan mainiosti. Edelleen saatan olla hyvin jännittynyt sosiaalisissa tilanteissa, takeltelen sanoissa ja mietin hyvin tarkkaan, mitä sanon. Mutta olen kuitenkin uskaltanut nähdä ihmisiä ja kohdata heidät omana itsenäni. Se seikka, että minusta on tullut äiti, on jo itsessään rikastuttanut elämääni aivan mielettömästi. Olen kuitenkin sivutuotteena saanut myös paljon muuta rikkautta: välittäviä ja ihania ihmisiä sekä roimasti lisää itseluottamusta kohdata uusia ihmisiä. Minusta tuntuu, että olen aika onnellinen <3
-Massu
tiistai 9. joulukuuta 2014
Elämää kahden kuukauden iässä
Pieni tyttäreni A tuli itsenäisyyspäivänä kahden kuukauden ikään. Tuntuu hassulta, miten ensin lapsen ikää laskee päivissä, sitten viikoissa ja nyt jo kuukausissa. Tyttö on kasvanut ihan hurjasti, mutta onhan hän vielä varsin pieni. Tämänlaista hänen elämänsä tällä hetkellä on:
Eilisessä neuvolassa meille selvisi, että A painaa jo reilusti yli viisi kiloa, tarkalleen ottaen 5380g. Pituuttakin neidillä on jo 56,7cm. Vaikka tämän ikäisenä lapsen kasvun kehitystä ei seurata niin tarkkaan käyrien mukaan, tytön kasvu menee kuulemma millin tarkasti käyrällä. Melkoinen mallilapsi siis. Eilen A sai myös ihka ensimmäisen rokotteensa, joka annettiin suun kautta.
A syö edelleen aika tiuhaan, n. 10-12 kertaa päivässä. Rytmi on pysynyt aikalailla samanlaisena kuukauden ajan: päivällä tyttö syö parin tunnin välein, illalla hieman tiheämmin ja yöllä syöttöjen väliin saattaa jäädä neljäkin tuntia. A on edelleen täysimetyksellä ja imetys sujuu oikein hyvin. Viime aikoina hän on kyllä lyhentänyt reilusti rinnallaoloaikaansa, joten yksi tankkauskerta saattaa kestää viisi minuuttia. Minustakin tuntuu, että tuottamani maitomäärä on hieman kasvanut, sillä rinnat tuntuvat olevan koko ajan aivan turvoksissa ja välillä maitoa ihan suihkuaa lapsen irrottaessa imuotteensa.
Tyttö on ruvennut nyt ihan parin viikon sisällä nukkumaan myös päivisin vähän enemmän. Aikaisemmin A kun ei malttanut millään nukkua päivällä tai nukahtaessaan unet kestivät maksimissaan puoli tuntia. Nyt hän nukahtelee useita kertoja päivässä ja saattaa nukkua tunnin putkeen. Joskus vaunulenkin jälkeen hän saattaa koisia parikin tuntia.
Pyrin edelleen käymään A:n kanssa joka päivä vaunuilemassa. Yleensä A kitisee hieman siinä vaiheessa, kun hänet asettaa vaunukoppaan, mutta kitinä loppuu miltei heti, kun pääsemme liikkeelle. Monesti A saattaa nukahtaa ainakin vaunulenkin ajaksi, mutta välillä hän vain makaa kopassa silmät auki.
Kotona tyttö ihmettelee ja seuraa jo hyvinkin tarkkaavaisesti maailman menoa. Erityisesti kirkkaat valot ja jännät kuviot kiinnostavat häntä. Aina aamuisin A jaksaa ihmetellä ikkunasta kajastavaa valoa. Silloin hän ei malttaisi edes syödä, kun koko ajan pitäisi tuijotella ikkunaan päin. Hänen "lempilelunsa" (voiko vielä näin pienellä puhua edes lempileluista?) on minun vanha lehmäpehmoleluni, jonka sisällä on kulkunen.
A alkaa lähes aina hymyillä, kun helisytän lehmää hänen edessään. A viihtyy myös erinomaisesti hoitopöydällä, sillä siellä on paljon mielenkiintoista katseltavaa: pöytälamppu, elefanttilelu, auringonkuva yms.
Aamut ovat A:n parhaita hetkiä. Hän herää klo 8 ja 9 välillä ja alkaa lähes välittömästi tuijotella ylös nähdäkseen valoa ikkunasta. Samalla hän saattaa hymyillä itsekseen ja pikkuhiljaa alkaa kuulua myös pientä höpöttelyä. Laittaessani makuuhuoneeseen valot päälle, hän innostuu mahdottomasti, eikä ilonkiljahduksista ja höpöttelystä meinaa tulla loppua. Vaikka minuakin saattaa katkonaisen yön jälkeen väsyttää, tarttuu tytön innostus nopeasti myös minuun.
A on voimistunut kuukauden aikana ihan hurjasti. Nyt hän kannattelee päätään vatsallaan maatessaan jo pitkiäkin aikoja. Istuskellessaan sylissä, hänen päätäänkään ei tarvitse enää niin paljoa tukea, kuin syntyessä. Kantoliinassa istuskellessaankaan hän ei enää halua olla vain äidin rintaa vasten, vaan mielellään kurkistelee liinan reunan yli muuta maailmaa.
Lisäksi A on alkanut hirveästi kiinnostua omista käsistään. Usein hän mieluummin laittaa suuhunsa oman nyrkkinsä, kuin tutin. Välillä hän saattaa rauhottaa itsensä ihan uneen mussuttaen omaa kättään.
Äitinä voin sanoa, että perheemme arki on tällä hetkellä hyvinkin tyydyttävää. Lapsi reagoi koko ajan enemmän ja enemmän ympäristöönsä, jolloin myös kanssakäyminen hänen kanssaan on helpompaa. Välillä varsinkin illat saattavat olla hyvinkin itkuisia, mutta yleisesti ottaen tyttö on melkoisen hyväntuulinen tapaus. Tästä onkin hyvä jatkaa eteenpäin ja odottaa, mitä tyttö seuraavaksi oppii.
-Massu
Eilisessä neuvolassa meille selvisi, että A painaa jo reilusti yli viisi kiloa, tarkalleen ottaen 5380g. Pituuttakin neidillä on jo 56,7cm. Vaikka tämän ikäisenä lapsen kasvun kehitystä ei seurata niin tarkkaan käyrien mukaan, tytön kasvu menee kuulemma millin tarkasti käyrällä. Melkoinen mallilapsi siis. Eilen A sai myös ihka ensimmäisen rokotteensa, joka annettiin suun kautta.
A syö edelleen aika tiuhaan, n. 10-12 kertaa päivässä. Rytmi on pysynyt aikalailla samanlaisena kuukauden ajan: päivällä tyttö syö parin tunnin välein, illalla hieman tiheämmin ja yöllä syöttöjen väliin saattaa jäädä neljäkin tuntia. A on edelleen täysimetyksellä ja imetys sujuu oikein hyvin. Viime aikoina hän on kyllä lyhentänyt reilusti rinnallaoloaikaansa, joten yksi tankkauskerta saattaa kestää viisi minuuttia. Minustakin tuntuu, että tuottamani maitomäärä on hieman kasvanut, sillä rinnat tuntuvat olevan koko ajan aivan turvoksissa ja välillä maitoa ihan suihkuaa lapsen irrottaessa imuotteensa.
 |
| Piskuiset varpaat valmiina päivän touhuihin |
Pyrin edelleen käymään A:n kanssa joka päivä vaunuilemassa. Yleensä A kitisee hieman siinä vaiheessa, kun hänet asettaa vaunukoppaan, mutta kitinä loppuu miltei heti, kun pääsemme liikkeelle. Monesti A saattaa nukahtaa ainakin vaunulenkin ajaksi, mutta välillä hän vain makaa kopassa silmät auki.
Kotona tyttö ihmettelee ja seuraa jo hyvinkin tarkkaavaisesti maailman menoa. Erityisesti kirkkaat valot ja jännät kuviot kiinnostavat häntä. Aina aamuisin A jaksaa ihmetellä ikkunasta kajastavaa valoa. Silloin hän ei malttaisi edes syödä, kun koko ajan pitäisi tuijotella ikkunaan päin. Hänen "lempilelunsa" (voiko vielä näin pienellä puhua edes lempileluista?) on minun vanha lehmäpehmoleluni, jonka sisällä on kulkunen.
 |
| Sohvan nurkassa voi katsella vaikkapa värikkäitä verhoja |
 |
| Hoitopöydän vieressä oleva aurinko |
A on voimistunut kuukauden aikana ihan hurjasti. Nyt hän kannattelee päätään vatsallaan maatessaan jo pitkiäkin aikoja. Istuskellessaan sylissä, hänen päätäänkään ei tarvitse enää niin paljoa tukea, kuin syntyessä. Kantoliinassa istuskellessaankaan hän ei enää halua olla vain äidin rintaa vasten, vaan mielellään kurkistelee liinan reunan yli muuta maailmaa.
 |
| Hieno punnerrua |
Äitinä voin sanoa, että perheemme arki on tällä hetkellä hyvinkin tyydyttävää. Lapsi reagoi koko ajan enemmän ja enemmän ympäristöönsä, jolloin myös kanssakäyminen hänen kanssaan on helpompaa. Välillä varsinkin illat saattavat olla hyvinkin itkuisia, mutta yleisesti ottaen tyttö on melkoisen hyväntuulinen tapaus. Tästä onkin hyvä jatkaa eteenpäin ja odottaa, mitä tyttö seuraavaksi oppii.
 |
| A seuraa tarkkaavaisesti salibandya |
-Massu
sunnuntai 7. joulukuuta 2014
Kastetilaisuus
Lyhyt tauko bloggailusta johtuu osaksi siitä, että olen tämän viikon lähinnä miettinyt ristiäisjuttuja. Kaiken vapaan aikani olen koittanut miettiä ristiäiskakkuun koristeita ja sitten toteuttanut ideatani. Alkuviikosta kävimme viereisessä seurakuntatalossa vielä tutustumassa vahtimestarin johdolla. Perjantaina taas kävimme hieman laittamassa pöytiä ja kattausta kuntoon.
Tänään sitten koitti "se päivä". Kokoonnuimme läheisten kanssa seurakuntatalolle jo hyvissä ajoin ennen kastetilaisuuden alkua. Väkimäärä hieman väheni matkan aikana sillä tytön kaksi serkkua olikin jäänyt Tampereelle hoitoon, anoppini sairastui vatsatautiin ja oma isoäitini ei jaksanut lähteä. Ennen virallista osuutta kokoonnuimme vielä vahtimestarin huoneeseen käymään kastekaavaa läpi kummien ja papin kanssa. Tilaisuus oli hyvin rento ja vapaamuotoinen isoksi osaksi pappimme ansiosta. Tyttö sai kasteessa nimekseen Aliisa, mutta kutsun häntä blogissani A:ksi. Hän sai kolme kummia: serkkuni ja tämän puolison sekä H:n veljen. Serkustani tuli A:n sylikummi. Virallisen osuuden ajan tyttö oli hyvin rauhallinen, eikä hetkahtanut edes pään kastelusta.
Kasteen jälkeen joimme kahvia ja söimme kahvipöydän antimia. Minä olin leiponut täytekakkua, juustokakkua ja kahvikakkua, äiti lusikkaleipiä ja suolaisia piirakoita. Kahvitteluiden ajan tyttö kiersi sylistä toiseen ja sylittelyiden ajan A lähinnä vain nukkui. A:n kahdeksanvuotiaat serkkutytöt olivat niin innoissaan pienestä serkustaan, että kävivät useaan kertaan suukottelemassa A:aa.
Tältä erää en oikein jaksa kirjoitella enempää tämän päivän tapahtumista, sillä olen itsekin juhlimisesta aika poikki. Viralliset asiat on nyt hoidettu ja tyttö on vihdoin kirkonkirjoissa <3
-Massu
Tänään sitten koitti "se päivä". Kokoonnuimme läheisten kanssa seurakuntatalolle jo hyvissä ajoin ennen kastetilaisuuden alkua. Väkimäärä hieman väheni matkan aikana sillä tytön kaksi serkkua olikin jäänyt Tampereelle hoitoon, anoppini sairastui vatsatautiin ja oma isoäitini ei jaksanut lähteä. Ennen virallista osuutta kokoonnuimme vielä vahtimestarin huoneeseen käymään kastekaavaa läpi kummien ja papin kanssa. Tilaisuus oli hyvin rento ja vapaamuotoinen isoksi osaksi pappimme ansiosta. Tyttö sai kasteessa nimekseen Aliisa, mutta kutsun häntä blogissani A:ksi. Hän sai kolme kummia: serkkuni ja tämän puolison sekä H:n veljen. Serkustani tuli A:n sylikummi. Virallisen osuuden ajan tyttö oli hyvin rauhallinen, eikä hetkahtanut edes pään kastelusta.
 |
| Kastepöytä |
 |
| Kahvipöydän antimia |
 |
| Kakku |
 |
| Lahjapöytä ja kirja, johon vieraat saivat kirjoitella terveisiä lapselle |
-Massu
maanantai 1. joulukuuta 2014
Pakkautunut rinta
Jo kolmannen kerran olen joutunut taistelemaan pakkautuneen rinnan kanssa. Maidolla on nimittäin joskus tapana pakkautua rintaan niin, että ainakin osa rinnasta on aivan kivikova, turvonnut ja kuumottava, eikä maito suostu tulemaan millään ilveellä ulos. Joka kerta pakkautuman purkaminen on kohdallani ollut aina vain vaikeampaa.
Ensimmäisen kerran heräsin tytön ollessa n. viikon ikäinen aamulla siihen, kun oikeaa rintaani aristi ja kainalon puolella tuntui kivikova patti. Olin kuullut kauhukertomuksia rintatulehduksista ja pelkäsin tämän nyt olevan sitä. Pikainen visiitti Googlen ihmeelliseen maailmaan ja minulle selvisi, että vielä ei olisi paniikin aika. Kunhan saisin suht nopeasti maidot liikkeelle pakkautumasta, niin tulehduksistakin vältyttäisiin. Ensimmäisellä kerralla sain poistettua pakkautuman vain vaihtelemalla imetysasentoa. Tyttö toimi siis parhaana helpotuskeinona!
Toisella kerralla huomasin taas vähän yli viikko sitten aamulla, että oikeaan rintaani oli taas pakkautunut maitoa ihan samaan kohtaan, kuin ensimmäiselläkin kerralla. Koitin hoitaa tilanteen samalla tavalla, kuin ensimmäisellä kerralla, mutta tulosta ei syntynyt. Koitin hieroa pakkaumaa pois, lämmitin rintaa lämpöpussilla ja imetin useaan kertaan, vaihtelin imetysasentoa, haudoin rintaa rikotuilla ja viileillä kaalinlehdillä, imetin monta kertaa samasta rinnasta peräkkäin. Tilanne meinasi kosahtaa käsiin, kun rintapumppuni meni rikki, enkä pystynyt näin ollen tyhjentämään "tervettä" rintaani. Lopulta H kävi hakemassa minulle aivan uuden pumpun. Pumppuja hetken verrattuani minulle selvisikin, että pumpun kahvasta oli lähtenyt irti sellainen äärettömän pieni tiivisterengas. Ainulta saisi tilattua varaosana uuden renkaan, mutta hintaa sille tulisi 11,67 €! Pumpun avulla sainkin viimein pakkaumankin purettua, sillä pumppasin kipeää rintaa samalla painaen pakkautumaa pumppua vasten. Toimenpide tuntui todella kivuliaalta, mutta se kuitenkin auttoi!
Eilen aamulla TAAS tunsin samassa rinnassa samass kohdassa tutun paakun, joka tuntui tällä kerralla entistäkin suuremmalta. Aluksi pakkautuma ei ollut edes kipeä, joten ajattelin sen lähtevän helposti pois. Päivän mittaan ehdin tuskastua täysin, kun mitkään keinot eivät tuntuneet auttava. Viimein menin epätoivoisena illalla nukkumaan kaalinlehdet rinnalla toivoen parasta. Yöllä oikea rinta keräsi maitoa varmaan kuuden tunnin ajan ja pelkäsinkin tilanteen johtavan vähintään siihen rintatulehdukseen. Imettäessä rinta tuntui ihan sykkivän ja ihon alla tuntui epämiellyttäviä pienempiä paakkuja. Aamulla kuitenkin totesin, että pakkautuma oli yön aikana hävinnyt! En tiedä, mistä lopulta oli eniten apua, kaalinlehdistä, levosta vai lämmöstä.
Joka kerta pakkautuman syntyminen on liittynyt jollain lailla lämpötilojen vaihteluun. Makuuhuoneessamme käy nimittäin aina aivan minimaalinen veto, joka on kuitenkin tarpeeksi suuri aiheuttamaan pakkautumia. Imettäessä rinnat ovat nimittäin todella herkät kylmyydelle ja viimalle. Olenkin koittanut ehkäistä pakkautumia pukeutumalla öisin pitkähihaiseen paitaan, joka pitää sekä rintani, että kainaloni yön ajan lämpöisinä. Pelkän peiton alla saatan nimittäin hikoilla litratolkulla, enkä ole normaalisti tottunut nukkumaan yöpaita päällä. Joka kerta pakkautuma onkin syntynyt, kun en ole jostain syystä pukenut paitaa päälleni. Eilinen tilanne johtui siitä, että tyttö oli aamulla parin tunnin ajan kenguruhoidossa ja päällämme ollut peitto sattui nukahtaessani liikkumaan huonoon asentoon. Noh, mutta koko ajan sitä oppii jotain uutta ja onneksi tilanne ei ole tähän mennessä ehtinyt kehkeytyä kovin pahaksi! Rintatulehdusta siis odotellessa!
-Massu
Ensimmäisen kerran heräsin tytön ollessa n. viikon ikäinen aamulla siihen, kun oikeaa rintaani aristi ja kainalon puolella tuntui kivikova patti. Olin kuullut kauhukertomuksia rintatulehduksista ja pelkäsin tämän nyt olevan sitä. Pikainen visiitti Googlen ihmeelliseen maailmaan ja minulle selvisi, että vielä ei olisi paniikin aika. Kunhan saisin suht nopeasti maidot liikkeelle pakkautumasta, niin tulehduksistakin vältyttäisiin. Ensimmäisellä kerralla sain poistettua pakkautuman vain vaihtelemalla imetysasentoa. Tyttö toimi siis parhaana helpotuskeinona!
Toisella kerralla huomasin taas vähän yli viikko sitten aamulla, että oikeaan rintaani oli taas pakkautunut maitoa ihan samaan kohtaan, kuin ensimmäiselläkin kerralla. Koitin hoitaa tilanteen samalla tavalla, kuin ensimmäisellä kerralla, mutta tulosta ei syntynyt. Koitin hieroa pakkaumaa pois, lämmitin rintaa lämpöpussilla ja imetin useaan kertaan, vaihtelin imetysasentoa, haudoin rintaa rikotuilla ja viileillä kaalinlehdillä, imetin monta kertaa samasta rinnasta peräkkäin. Tilanne meinasi kosahtaa käsiin, kun rintapumppuni meni rikki, enkä pystynyt näin ollen tyhjentämään "tervettä" rintaani. Lopulta H kävi hakemassa minulle aivan uuden pumpun. Pumppuja hetken verrattuani minulle selvisikin, että pumpun kahvasta oli lähtenyt irti sellainen äärettömän pieni tiivisterengas. Ainulta saisi tilattua varaosana uuden renkaan, mutta hintaa sille tulisi 11,67 €! Pumpun avulla sainkin viimein pakkaumankin purettua, sillä pumppasin kipeää rintaa samalla painaen pakkautumaa pumppua vasten. Toimenpide tuntui todella kivuliaalta, mutta se kuitenkin auttoi!
Eilen aamulla TAAS tunsin samassa rinnassa samass kohdassa tutun paakun, joka tuntui tällä kerralla entistäkin suuremmalta. Aluksi pakkautuma ei ollut edes kipeä, joten ajattelin sen lähtevän helposti pois. Päivän mittaan ehdin tuskastua täysin, kun mitkään keinot eivät tuntuneet auttava. Viimein menin epätoivoisena illalla nukkumaan kaalinlehdet rinnalla toivoen parasta. Yöllä oikea rinta keräsi maitoa varmaan kuuden tunnin ajan ja pelkäsinkin tilanteen johtavan vähintään siihen rintatulehdukseen. Imettäessä rinta tuntui ihan sykkivän ja ihon alla tuntui epämiellyttäviä pienempiä paakkuja. Aamulla kuitenkin totesin, että pakkautuma oli yön aikana hävinnyt! En tiedä, mistä lopulta oli eniten apua, kaalinlehdistä, levosta vai lämmöstä.
Joka kerta pakkautuman syntyminen on liittynyt jollain lailla lämpötilojen vaihteluun. Makuuhuoneessamme käy nimittäin aina aivan minimaalinen veto, joka on kuitenkin tarpeeksi suuri aiheuttamaan pakkautumia. Imettäessä rinnat ovat nimittäin todella herkät kylmyydelle ja viimalle. Olenkin koittanut ehkäistä pakkautumia pukeutumalla öisin pitkähihaiseen paitaan, joka pitää sekä rintani, että kainaloni yön ajan lämpöisinä. Pelkän peiton alla saatan nimittäin hikoilla litratolkulla, enkä ole normaalisti tottunut nukkumaan yöpaita päällä. Joka kerta pakkautuma onkin syntynyt, kun en ole jostain syystä pukenut paitaa päälleni. Eilinen tilanne johtui siitä, että tyttö oli aamulla parin tunnin ajan kenguruhoidossa ja päällämme ollut peitto sattui nukahtaessani liikkumaan huonoon asentoon. Noh, mutta koko ajan sitä oppii jotain uutta ja onneksi tilanne ei ole tähän mennessä ehtinyt kehkeytyä kovin pahaksi! Rintatulehdusta siis odotellessa!
-Massu
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)