Rintani

         Havahduin eilen minulle aivan uuteen ilmiöön. Kekkuloin kotonani alastomana (kyllä, harrastan tätä useinkin...) ja tokaisin H:le, että eipäs ole rinnoista alkanut tulla vielä maitoa. Puristin vielä kokeeksi vasenta nänniäni ja yllätyin, kun sen pää alkoi täyttyä ensimaidosta. Niille, jotka eivät ole tätä kokeneet, voinen sanoa, ettei näky välttämättä ole mikään viehättävin. Ensi/esimaito ei nimittäin välttämättä ole heti väriltään maidonvalkeaa, vaan väri voi vaihdella kirkkaankeltaisesta jopa punertavanruskeaan. Sitä ei välttämättä myöskään valu valtoimenaan rinnasta, vaan sen koostumus saattaa olla aika tahmeaa tai paksua. Kaikilla maitoa ei ala tihkua raskauden aikana ja joskus siihen voi mennä tovi synnytyksen jälkeenkin. Kaikki riippuu mm. perimästä, omasta ravinnosta ja mahdollisista raskauskomplikaatioista. Minulla on ollut raskauden alusta lähtien pelko, etten pystyisi omavaraisesti ruokkimaan lastani. Rintani ovat kovin herkät, enkä voi sietää niiden koskettamista. Lisäksi äitini ei ole pystynyt imettämään minua ja sisaruksiani kovinkaan pitkään. Pelkään siis imetyksen aiheuttamaa kipua ja kykyäni tuottaa maitoa. Eilinen kokemukseni valoi minuun kuitenkin hieman toivoa, sillä nyt tiedän olevani ainakin kykeneväinen tuottamaan lapselleni ravintoa. Kipuun en ole itseäni viel totuttanut, sillä minulla ei suoraan sanoen ole ollut kovin paljoa intoa puristella ja venytellä nännejäni ihan huvin vuoksi.
           Minulla on ollut koko elämäni ajan hyvin ristiriitainen suhde rintoihini. Puberteetti-iässä vihasin niitä, koska ne eivät kasvaneet mielestäni sopivaan tahtiin. Niinpä kieltäydyin jossain vaiheessa noteeraamasta niitä kokonaan. Kyllähän ne kasvoivat, mutta koitin pitkään elää rintaliivitöntä pikkutytön elämää. Lopulta annoin periksi ja puin ensimmäiset rintaliivit päälleni kahdeksannen luokan viimeisinä päivinä, vaikken kokenut lainkaan tarvitsevani niitä. Moneen vuoteen en olisi halunnut paljastaa rintavarustustani missää, en edes saunassa tutussa porukassa. Ne olivat edelleen liian pienet ja ihan väärän malliset. Häpesin rintojani jopa ensimmäisen poikaystäväni seurassa. Tavallaan olisin halunnut saada häneltä palautetta niistä, mutta toisaalta halusin, ettei hän huomioi niitä millään lailla. Vaihdettuani kumppania muutamaan otteeseen, lopetin rinnoista stressaamisen. Oikeastaan en enää ajatellut niitä ollenkaan. Ne tulivat sinne, minne menin ja ne pysyivät aina kiltisti mukana. Siinä vaiheessa aloin kiinnittää enemmän huomiota takapuoleeni, sillä siitä sain eniten kehuja.
            Jokin aika sitten elämässäni alkoi uusi vaihe, jolloin minun piti jälleen miettiä suhtautumistani rintoihini. Olin nimittäin astumassa yleisön eteen miltei alasti oman burleski-hahmoni varjolla. Usein burleski-esitykset huipentuvat siihen, että esiintyjä paljastaa rintamuksensa nännit peitettyinä joko pastieilla tai tasseleilla (pastiet ovat pelkät "nännilaput", tasseleissa on lisäksi tupsut, joita pyöritetään). Nyt minun oli oikeasti työskenneltävä enemmän rintojeni kanssa, katsoa miltä ne lavalla näyttäisivät tai miten ne käyttäytyisivät pyöritellessäni tasseleita. Lopulta päädyin siihen, että rintani ovatkin melko sievät. Eiväthän ne ennen raskauttani olleet kovin kookkaat, mutta oikein hyvän malliset. Tuota burleski-esitystä miettiessäni minua helpotti myös se tieto, että varsinkin Suomessa lähes kaikki burleski-taiteilijat ovat "luomuja" ja lavalla näkee hyvinkin monenlaisia rintoja: isoja, pieniä, roikkuvia, terhakoita. Ja jokaiselle parille yleisö on aina hurrannut. Minulla ei olisi siis sen puoleen mitään hätää ja niinhän minä suoriuduinkin esityksestä kunnialla.
            Raskaaksi tullessani ensimmäisinä oireina tuli juuri rintojen turvotus. Rintaliivit vaihtuivat suurempiin ja osa vaatteista saattoi puristaa. Lisäksi jouduin miettimään uudestaan burleski-esiintymisiäni, sillä olin hankkinut esiintymisvaatteet itselleni ollessani hieman pienemmässä kunnossa. En myöskään halunnut perua keikkoja, sillä lapsen saannin myötä minulle tulisi joka tapauksessa pitkä esiintymistauko. Yhteen esiintymisnumeroon vaihdoinkin lopulta rintaliivit toisiin ja toivoin, etteivät paidan nepit aukeaisi kesken kaiken. Toiseen numerooni taas tein yläosan ihan viimetingassa. Varsinkin aluksi rinnat vain turposivat ja olivat hyvin pyöreät. Pikkuhiljaa massa on kuitenkin alkanut rasittaa ihoani ja rinnat ovat alkaneet hieman roikkua. Haluaisin olla tyytyväinen rintoihini vielä synnytyksen ja imetyksen jälkeenkin, mutta pelkään kuitenkin pahinta. Kunnon burleski-esiintyjänä minun pitäisi olla ylpeä juuri siitä, mitä minulla on. Mutta mitä jos en olekaan? Mitä jos en lapsen saannin jälkeen enää uskallakaan nousta satapäisten yleisöjen eteen, koska häpeän itseäni? Ajatus pelottaa, sillä aloin ennen raskautta olla hyvinkin sinut vartaloni kanssa. Toisaalta nämä ajatukset tuntuvat hyvin itsekkäiltä ja pikkumaisilta, koska minunhan pitäisi tässä vaiheessa raskauttani miettiä rintojani enemmänkin ravinnon lähteenä. En ole kuitenkaan turhamaisten aatoksieni kanssa varmastikaan yksin, sillä varmasti iso osa raskaana olevista tai lapsen saaneista kaipaa edes jotain "entisessä vartalossaan". Vielä voin vain spekuloida, sillä en lopulta tiedä, miten hyvin kehoni palautuu ja miten oma suhtautumiseni muuttuu.

-Massu

Huonot unet

        Voi, miten odotinkaan lomille päästessäni pitkiä yöunia ja lepohetkiä. Nyt on kuitenkin käynyt niin, että selkäni on tehnyt nukkumisesta melkoista tuskaa. Illalla nukkumaan mennessä jo hieman kiukuttaa tietäessään, mitä on taas edessä. Unen tulo kestää, sillä sopivan asennon löytymiseen menee hetki. Kykenen tällä hetkellä nukkumaan ainoastaan vasemmalla kyljellä, mikä taas ei ole minulle lainkaan luontaista. Ennen raskautta olen tottunut nukkumaan kaikissa muissa asennoissa: selällään, vatsallaan, vasemmalla kyljellä, jopa sikiöasennossa vatsallani. Nyt minun on pitänyt totutella aivan uuteen asentoon. Sen lisäksi, että nukahtaminen on vaikeaa, olen lomani aikana alkanut heräillä jokaisena aamuna jo n. klo 04.00-05.00 juimivaan selkäkipuun. Jos olen jostain syystä käännähtänytkin vasemmalta kyljeltä johonkin toiseen asentoon, heräily alkaa jo huomattavasti aikaisemmin. Olenkin joutunut vuoraamaan itseni isoilla tyynyillä yön ajaksi minimoidakseni asennon muutokset, sillä muuten pyörisin sängyssä aivan holtittomasti. Toisen tyynyn asetan selkäni taakse, jotta en kellahtaisi aivan selälleni.

Tyynymuurit

Kohtuni alkaa olla jo sen verran kookas, että selällään nukkuessa se painaa tärkeitä verisuonia aiheuttaen pahoinvointia. Toinen tyyny on edessäni, tarkalleen ottaen jalkojeni välissä. Päälimmäisen, eli oikean jalan koukistan tyynyn päälle ja vasen saa levätä suorana tyynyn alla. Saatan myös "nostaa" vatsani tyynyn päälle, jotta sekin saisi hieman tukea.

Tyynyjen asettelu

Asento korjaa hieman kehon mutkia helpottaen kaikkein pahimpia kipuja. Olen joutunut myös luopumaan pään alle laitettavasta tyynystä. Ilmeisesti kehoni on mennyt päänalustyynyn ansiosta vielä pahemmin mutkalle aiheuttaen kokovartalojumeja.
        Ainoa helpottava asia tässä tilanteessa on se, ettei minun tarvitse lähteä huonosti nukuttujen öiden jälkeen töihin. Saattaisin nimittäin stressata vielä enemmän unen laadusta ja määrästä, jos tietäisin joutuvani pärjäämään niiden kanssa vielä 8 tuntia töissä. Nyt voin helpottaa oloani totemalla, ettei minun tarvitse juuri nyt pystyä yhtään mihinkään. Voin halutessani ottaa päivän aikana vaikka kolmet lyhyet päiväunet jos oikei alkaa väsyttää.
         Olisiko kellään parempia ehdotuksia unen parantamiseksi?

-Massu

Hankintojen aika

           Jokin aika sitten sanoin, etten varmaankaan tule ostamaan paljoa vauvanvaatteita uutena... ellei sitten kyse ole Muumi-vaatteista tai jostain iki-ihanasta. Noh, nyt olen haksahtanut ostamaan peräti neljä eri vaatekappaleta alennusmyynneistä koska "halvalla sai".
            Ensimmäiset heräteostokseni tein viime viikolla piipahtaessani keskustassa. Perimmäisenä missionani oli käydä keskiaikaisilla markkinoilla Turun suurtorilla, mutta hetkessä alkaneen selkäkipuni vuoksi pysyttelin lähinnä ydinkeskustassa. Anttilasta bongasin heti alerekit, jossa roikkui vallan ihania Muumi- ja Mauri Kunnas -vaatteita. Pyörin Anttilan pienellä lastenosastolla pitkään miettien, raaskisinko oikeasti hassata rahaa aivan uusiin vauvanvaatteisiin. Lopulta pieni Muumimamma tuli istuskelemaan olalleni ja käski viemään yhden Muumi-bodyn ja Mauri Kunnas -housut kassalle maksettavaksi. Muumibodyja olisi löytynyt tämän valitsemani lisäksi myös sini- ja vaaleanpunasävyisinä, mutta tämä oli väritykseltään kaikkein neutraalein.

Muumi-body

Joudun siis edelleen vaateostoksia miettiessäni ottamaan huomioon sen, ettemme tiedä Esikon sukupuolta. Bodyn kuviointi on toteutettu kunnioittamaan Tove Janssonin 100-vuotis juhlavuotta. Bodyn koko on 68.

Muumi-bodyn kangasta

Mauri Kunnas velour-housut ovat väritykseltään toki hieman "poikamaiset", mutta mikseivät tytötkin voisi pukeutua turkooseihin housuihin. Ainoa Mauri Kunnaksen kirjoihin viittaava asia housuissa on tosin lahkeessa hekotteleva Koiramäen Kille. Periaatteessa siis aikamoista brandilla ratsastusta, mutta "pakkohan nämä oli saada" :D Nämä housut ovat kokoa 62.

Kunnas-housut

Koiramäen Kille

              Tänään päätin viettää lämpöistä kesäpäivää sompaillen jälleen Turun keskustassa hilpeiden Ruisrock-turistien seassa. Sivuhuomautuksena pitänee sanoa, että olipas lyhyitä mikroshortseja tytöillä! Noh, joka tapauksessa kävin katsastamassa Halosen lastenvaateosaston tarjonnan, sillä siellä en ole vielä ehtinytkään käymään. Sieltäpä silmääni osui jälleen kasa ihania Muumi-tuotteita, joista suurin osa oli valitettavasti alennushinnattomia. Ale-rekistä löytyi kuitenkin yhdet vihreät velour-housut, joiden reidessä komeilee Muumipeikko. Mauri Kunnas -housuista ulos kasvettuaan Esikko saakin pujahtaa näihin koon 68 pöksyihin!

Muumi-housut

Muumipeikko

Samasta ale-rekistä löytyi niin ikään "todella halvalla" Tutan koon 62 body. Ainakin omasta mielestäni bodyn väritys sopii sekä tytölle että pojalle, sillä värityksessä on niin punaista, vihreää kuin sinistäkin. Myös kuviot ovat kivan neutraalit.

Tutta-body

       Valitettavan monissa vauvanvaatteissa viimeistään kuviot "edustavat jompaa kumpaa sukupuolta". On joko autoa, traktoria tai poliiseja tai sitten prinsessoja, vaalenapunaisia kukkia tai glitteripupuja.

Bodyt

Velour-housuja kerrakseen

         Nyt alkaa ollakin jo melkoinen kasa vauvanvaatteita pestäväksi. Lienee siis parasta pitää pieni ostotauko, ettei joudu varaamaan pesuvuoroa kokonaiseksi päiväksi.

-Massu

Äitiyspakkaus

           Tätä monet blogini lukijat ovat varmasti odottaneen! Vihdoin ja viimein kerkeän kirjoittelemaan jotain viime viikolla saamastani äitiyspakkauksesta. Hieman minua jännitti, miten pakkauksen lähetyksen mahtaa käydä, sillä osa Postin työntekijöistä lakkoili viime viikolla. Torstaina sain kuitenkin saapumisilmoituksen ja pitihän pakkaus käydä heti hakemassa. Olin ottanut hyvin selvää jo etukäteen äitiyspakkauksen nykyisestä tarjonnasta, mutta yllätyin silti, miten paljon vaatteita ja tarvikkeita ihan oikeasti on. Erityinen hatunnosto siis Suomen yhteiskunnalle ja aina parjatulle Kelalle! Ja nyt pakkauksen esittelyyn! En käytä esittelyssä virallista äitiyspakkauksen nimikointia, sillä totta puhuakseni en ole iha varma oikeista termeistä. Joku pilkunviilaaja voinee siis korjata käyttämäni termit...

Pakkauksen sisältö

            Pakkaus itsessään on puuprintillä koristeltu pahvilaatikko, jonka pohjalla on vaahtomuovinen patja. Itse pakkausta voi siis käyttää lapsen ensisänkynä.

Äitiyspakkaus

        Housuja ja sukkahousuja pakkauksesta löytyi tämän verran. Koot menevät vasemmalta oikealle seuraavanlaisesti: keltaiset koko 50, lilat, harmaat ja sukkahousut koko 60, sinertävänharmaat koko 70.

Housuja

          Koon 50 bodyja löytyi pakkauksesta kaksi. Ne ovat näin "tylsästi" valkeat, mutta kukapa estää niiden tuunauksen. Äitiysfoorumeilta onkin löytynyt paljon hauskoja kuosi-ideoita, joilla on voinut koristella nämä puhtoisen paaleat vaatteet. Toinen bodyista on kietaisumallinen eli se sidotaan kiinni naruilla.

Bodyt kokoa 50

        Koon 60 bodyja on myös kaksi. Toisessa onkin jo vähän enemmän kuviota ja väriä.

Bodyt kokoa 60

        Koon 70 bodyja on kolme. Valkorusehtava body tosin on kokoa 60/70, mutta laitoin sen nyt tähän suurempien kategoriaan. Tuosta taaimaisena olevan keltasävyisen bodyn värityksestä en hirveästi välitä. En siis välttämättä ostaisi kyseisenlaista vaatetta omilla rahoillani. Lisäksi tuon vaatteen kangas tuntuu näin pesemättömänä vielä todella koppuraiselta. Toivottavasti materiaali hieman pehmenee pestäessä. Kahden muun bodyn värit ja kuosiot taas ovat mielestäni hyvin veikeät.

Bodyt kokoa 70

        Sitten pakkauksessa on pari pitempilahkeista pukua, joita kutsun "unipuvuiksi", sillä ne sopisivat mielestäni parhaiten yöpaidoiksi. Alempana oleva vihreäreunaunen poniasu on kokoa 70 ja sini-valkoraidallinen kokoa 60.

Unipuvut

            Tässä ovatkin mielestäni pakkauksen suloisimmat vaatteet: koon 50 potkuhousut. Ne ovat mielestäni kuin herkullisia nukenvaatteita pienen koonsa ja söpöjen väritystensä ansiosta. Voin jo kuvitella tuovani Esikon sairaalasta kotiin puettuna jompaan kumpaan.

Potkuhousut kokoa 50

            Potkuhousuja löytyy myös koosta 60. Kuvan kahdet ruskeansäyiset potkuhousut ovat kokoa 60, sinisävyiset haalarit kokoa 70. Haalareiden kokolappua etsiessäni huomasin ammottavan reiän toisen lahkeen saumassa. Joutunen siis tarttumaan neulaan ja lankaan!

Potkuhousut/haalarit

              Kylmempiä kelejä varten pakkauksessa on kevyt villasekoitehaalari, joka on kokoa 70. Katsotaan, mahtaako puvulle tulla paljoa käyttöä, sillä ensimmäisenä talvena puku taitaa olla auttamattoman suuri Esikolle.

Villapuku

              Sitten päästäänkin jo vähän tuhdimpien vaatteiden kimppuun. Äitiyspakkauksen toppahaalari on tällä kerralla valkea ja printtinä on hauska loru: "Hyppää, hyppää hyppytassu, hyppää, hyppää hytkymassu. Sinä senkin syli-hassu!" Ja sama ruotsiksi sekä saameksi. Toppahanskat ja -tossukat ovat väritykseltään neutraalin harmaat. Asun koko on 68/74.

Toppahaalari, tumput ja tossukat

Toppahaalarin kuosi

              Pakkauksesta löytyy myös vähän kevyempi sinisävyinen haalari koossa 70. Tätä jotkut taitavat kutsut "nallepuvuksi".

Kevyempi haalari

               Mm. lastenvaunuja varten pakkauksessa on peitemakuupussi, jonka saa suljettua kätevästi vetoketjulla. Kuosina on monelle tuttu Finlaysonin Aapa-apina, josta en ole ikinä oppinut pitämään.

Peitemakuupussi suljettuna

Peitemakuupussi auki

               Peitemakuupussin lisäksi pakkauksessa on tietenkin myös tavallinen peitto perinteistä sänkyä varten. Muita pakkauksen sänkytekstiilejä ovat toukkakuvioinen pussilakana, valkea aluslakana (kuvassa taitettuna pussilakanan päällä vasemmalla) sekä kernikangasta sängyn suojaksi (kuvassa taitettuna pussilakanan päällä oikealla). Lisäksi tunkaisin samaan kuvaan pari pakkauksesta löytyvää harsoliinaa (kuvassa taitettuina pussilakanan päällä vasemmalla ylhäällä).

Peitto, pussilakana, harsoja, patjasuoja ja aluslakana.

         Pakkauksesta löytyy myös neliönmallinen kylpypyyhe, jonka yhdessä kulmassa on pieni "huppu". Lapsen saakin suloisesti käärittyä pyyhkeen sisälle kylvyn jälkeen. Pesemättömänä tämä pyyhe pöllyää aivan julmetusti ja ensimmäisellä äitiyspakkauksen tarkastelukerralla koko olohuone oli täynnä valkeaa nöyhtää.

Kylpypyyhe

         Sitten päästäänkin  "pikkutilpehöörin" kimppuun. Pään suojaksi Esikko saa kolme pipoa: kevyemmän "kesäpipon", kypärämyssyn sekä paksumman talvipipon. Talvipipossa on hauskat pompulat päässä sekä edessä heijastinkangaskaistale.

Myssyjä

          Vauvan kädet ja jalat pitää toki myös suojata, joten niitä varten pakkauksessa on sekä paksummat että ohuemmat sukat ja tumput. Tumput ovat oikeataan sitä varten, ettei pikkuinen vauva raapisi itseään terävillä kynsillään. Paksummissa tumpuissa ja sukissa on veikeä kissa(?)kuvio. Livenä varsinkin nuo ohuemmat sukat näyttävät järjettömän pieniltä. Kaikki ovat kokoa 19-21.

Tumput ja sukat

            Ruokailua varten äitiyspakkauksessa on ruokalappu ja "kuolahetkiä" varten kuolalappu. Tuota kuolalappua ei ole tainnut viime vuosien äitiyspakkauksissa olla, mutta nyt se on tehnyt paluun. Kuolalappu ainakin omaan silmään näyttää aika pieneltä, joten en ole aivan varma, miten paljon se oikeasti suojaa muita vaatteita lapsen kuolaamiselta tai puklautteluilta. Noh, voihan sitä pitää vaikka "fantsuna ja trendikkäänä asustehuivina" halutessaan :D

Ruoka- ja kuolalappu

           Ympäristötietoiselle perheelle äitiyspakkaus tarjoaa yhden kestovaipan. Vaipan mukana tulee myös kaksi pehmeää imuosaa. Mielestäni oikein hyvä idea Kelalta koettaa kannustaa vanhempia ekologisempaan ajatteluun! Itsekin ajattelin kokeilla kestovaippoja jos vain pääsemme muuttamaan ennen lapsen syntymään asuntoon, johon saa pesukoneen.

Kestovaippa

Imuosat + kestovaippa aukaistuna

          Äitiyspakkauksen uumenista löytyi vielä pieni pussi, joka kätki sisälleen kaikkea hyödyllistä pikkutavaraa. Äidille on varattu paketillinen terveyssiteitä ja kaksi liivinsuojaa. Jälkiehkäisy hoidetaan kondomein, joita pakkauksessa on 7kpl. Lasta varten löytyy purulelu, hiusharja, hoitovoide, vesilämpömittari kylpyveden lämpötilan mittaamista varten, lorukirja, hammasharja sekä kynsisakset.

Kaikkea muuta

        Siinäpä sitä tavaraa ja vaatetta onkin kerrakseen. Vielä pitäisi pestä kaikki vaatteet, jotta ne olisivat valmiina Esikkoa varten. Siihen onkin enää kolmisen kuukautta, kun pääsen joitain äitiyspakkauksen tuotteita käyttämään, sillä nyt raskausviikkoja on kerääntynyt jo 28+0! Miltei 200 päivää raskautta on siis jo takana!

-Massu