Lähti käsistä....

    ... ei sentään lapsi, vaan ostokset. Tilanne on minulle aikamoisen harvinainen, sillä harkitsen aina viimeiseen asti kaikkia hankintojani ja useimmiten jätän tavarat/esineet/vaatteet kaupan hyllylle odottamaan "parempaa ostajaa".
       Ostovimmani lähti liikkeelle vauvakirjasta, jonka hankkimista olin tosin miettinyt jo kauan raskausaikana. Kirjakauppojen hyllyillä oli jos jonkinmoisia vauvakirjoja eri väreissä ja erilaisin kuvituksin. Aluksi olin ostamassa Muumi vauvakirjaa, mutten lopulta pitänytkään sen sisällöstä. Niinpä päädyin tähän Vauvan omaan kirjaan, jossa on minusta mukavan paljon tilaa myös kaikelle omalle esim. lapsen piirustuksille, omille kertomuksille ja valokuville. Muutaman sivun olenkin kerennyt jo täyttää koskien mm. raskausaikaa ja lapsen syntymää.

Vauvakirja

         Toista hankintaanikin ehdin jo miettiä lähes kuukauden päivät, kun huomasin näiden uusien Muumi-sisustuslaattojen olevan Sokoksessa tämän kuun ajan alennettuun hintaan. Ajatuksenani olisi ollut käydä mahdollisesti 6.10 heti äitiysneuvolakäynnin jälkeen Sokoksella hakemassa sekä Muumimamma- että Muumipappalaatat itselleni, mutta neuvolan sijaan makoilinkin lapsivuodeosastolla. Niinpä päätin käyttää Sokoksen ilmaista pakettiautomaattipalvelua ja tilasin laatat lähimpään pakettiautomaattiin (n. 500 m päässä, kun taas Sokos on n. 5 km päässä). Laatat ovat siis posliinia. Seuraavien vuosien aikana julkaistaan lisää samanlaisia laattoja, joista voi sitten halutessaan koota kokonaisen Muumipuu-kuvan.

Muumilaatat paketissa

Toinen laatoista ilman pakkausta

Olisin varmaan muutenkin jossain vaiheessa haksahtanut ostamaan nämä laatat, mutta nyt "Esterin" synnyttyä halusin tavallaan omistaa laatat myös hänelle. Silloin kun itse olin pieni, Arabialla oli tuotannossaan vuosilautaset. Moni tuon ajan lapsista saattoikin saada lahjaksi syntymävuotensa vuosilautasen. Minäkin olisin halunnut hankkia omalle lapselleni kyseisenlaisen lautasen, mutta Arabia ei enää tee niitä. Olisi ollut hauskaa jos seinällämme olisi jossain vaiheessa ollut kaikkien perheenjäsenien vuosilautaset. Minulla itselläni on jo oma lautanen, sillä edesmennyt kummitätini sen ystävällisesti minulle pyynnöstäni hankki. Vuoden 1988 vuosilautaset vain ovat valitettavan harvinaisia, sillä kyseisenä vuonna lautasiin tuli jonkinlainen painovirhe.
           "Esterin" synnyttyä ja kotiuduttuamme minua hieman harmitti, ettei minulla ollut tytölle mitään vähääkään tyttömäistä päällepantavaa. Vaikken haluaisikaan orjallisesti noudattaa mitään sukupuolirooleja -vaaleanpunaisia vaatteita tytöille ja vaaleansinisiä pojille- , halusin kuitenkin hankkia jotain edes vähän neitimäistä tytölleni. Tätäkin hankintaa olin kyllä miettinyt jo raskausaikana, mutten uskaltanut ennen lapsen syntymää tilata vielä mitään. Nyt kun lapsen sukupuoli on selvillä, tilasin Mainio clothingilta suloisen bodymekon sekä nappihaalarin. Ihastelin Mainion vaatteita siis jo raskausaikana, sillä vaatteiden printit ja mallit ovat mielestäni hyvin veikeitä.

Mainio bodymekko

Mainio haalari

Silmu-printti

            Näiden kaikkien hankintojen lisäksi minua odottaa vielä yksi paketti Postissa. Sekin liittyy jollain lailla Muumeihin :P
            Vaikkeivät tämänkertaiset ostokseni olleetkaan aivan ekstempore-heräteostoksia, tuntuu näinkin suuren määrän haaliminen kerralla hyvin utopistiselta. Loppuvuoden eletäänkin sitten tiukalla budjetilla ja läheisetkin saavat minulta joululahjakseen pelkkiä risuja.

-Massu

Irti rutiineista

         Tänään tein jotain todella merkittävää: kävin ihmisten ilmoilla kaksin "Esterin" kanssa. Olen toki käynyt pariin otteeseen kaupassa ja eilen neuvolassa ihan näin tyttöjen kesken, mutta tänään otin vieläkin merkittävämmän irtioton. Kävin nimittäin äiti-lapsi -treffeillä Skanssissa. Monelle muulle äidille tämänlainen "irtiotto" ei olisi kummoinenkaan, mutta itsestäni se tuntui todelliselta riemuvoitolta. Olen kolmen viikon ajan lähes erakoitunut kotiini ja tullut todella araksi. Imetysongelmat ja oma äiti-identiteetin puuttuminen ovat vielä vahvistaneet sitä tunnetta, etten edes haluasi nähdä ketään.
           Koko idea treffeistä oli virinnyt eräässä nettiyhteisössä jo muutaman päivän ajan, mutten aluksi uskonut edes osallistuvani tapaamiseen. Meillä on siis muiden turkulaisten syyskuussa lastaan syntyneiksi odottaneiden äitien kanssa pieni porukka, jonka kanssa välillä tapaamme. Varsinkin raskauden loppuaikoina tapasimme lähes viikon välein, mutta nyt kaikkien lasten synnyttyä ryhmä on ollut pienessä suvantovaiheessa. Koska tämänkertainen tapaamisaika oli sovittu jo aamukymmeneksi, ajattelin mieluummin nukkuvani pitkään. Aamun imetykset ja nukkumiset kuitenkin sujuivat aikataulujen puolesta niin hyvin, että päätinki lähteä bussilla kauppakeskukseen. En lähtöä sen enempää edes miettinyt, keräsin vain kimpsut ja kampsut kokoon ja lähdin.
           Kymmenen maissa paikalle alkoi pikkuhiljaa valua äitejä vaunujen ja turvakaukaloiden kanssa. Lopulta meitä taisi olla koolla 7 äitiä ja 9 lasta. "Esteri" päätti olla taas vierakorea ja veteli sikeitä pitkän aikaa. Muut lapsoset taas välillä aukoivat silmiään, osa vähän itkikin, mutta meidän likka sen kun nukkui. Lopulta itsestäni tuntui, että vasen rintani poksahtaa maitomäärästä, joten nostin "Esterin" vaunuista heti, kun hän alkoi vähänkin viuhtoa käsiään. Sitten olikin aika voittaa itsensä toisen kerran saman päivän aikana. Imetin nimittäin ensimmäistä kertaa julkisesti. Tilanne ei tuntunut ollenkaan vaikealta, kun seurassa oli muitakin julki-imettäjiä. Sen verran häveliäs olin, että peitin rintani ja "Esterin" pään harsolla. Olisin toki voinut hoitaa homman myös Skanssin lastenhoitohuoneessa, mutta sitten olisin joutunut vetäytymään äiti-seurasta pitkäksi aikaa. Imetyksen jälkeen pidellessäni "Esteriä" olkapäälläni kuului jumalaton rusahdus sen merkiksi, että vaippaan oli tullut jotain muutakin kuin vain ilmaa. Suunnistinkin pikaisesti lastenhoitohuoneeseen vaipanvaihtovälineiden kanssa. Luojan kiitos, olin ottanut mukaani myös vaihtovaatteet, sillä "sitä ihteään" oli sitten joka vaatekappale täynnä. Käydessäni Skanssin lastenhoitohuoneeseen (se yläkerrassa oleva), olin todella positiivisesti yllättynyt. Lastenhoitohuone oli todella tilava huone, jossa oli useita vaipanvaihtopisteitä roskakoreineen, hoitoalustoineen ja vesipisteineen. Samassa tilassa oli myös paljon tuoleja, joilla sai vapaasti imettää rauhassa. Huoneessa olikin sillä hetkellä n. 5 imettäjää ja pari vaipanvaihtajaa. Todella suuri hatunnosto siis Skanssille tästä pienestä satsauksesta!
               Koko reissu siis sujui kaikenkaikkiaan okein hyvin, vaikka rutiinien rikkominen hieman ensin jännittikin. Huonojen yöunien vuoksi tosin olin hieman poissaoleva, mutten antanut senkään haitata. Oli kuitenkin piristävää käydä vähän ihmisten ilmoilla ja kuunnella muiden äitien höpötyksiä. Kunpa kaikilla odottajilla ja äideillä olisi samanlainen mahdollisuus tavata samassa elämäntilanteessa olevia naisia, sillä itselleni tästä porukasta on tullut todella tärkeä <3

-Massu

Lastenneuvola 3vk+1pv

         Tytön synnyttyä blogin kirjoittaminen ei ole ollut päivän tehtävälistan alkupäässä. Hän kasvaa ja kehittyy hirveää vauhtia, mutta asioiden raportoimiseen ei vain meinaa jäädä paljoa aikaa. Vapaina hetkinä taas (ai sellaisiakin on?) mieluusti lepäilen itse tai vaihtoehtoisesti teen kotiaskareita.

Kolmeviikkoinen tyttäremme <3

          Tänään kävimme ensimmäistä kertaa itse lastenneuvolassa. Ensimmäisellä kerralla kun hoitaja tuli kotikäynnille. Jo neuvolaan lähteminen oli todella vaikeaa muutaman huonosti nukutun vuorokauden vuoksi. Viime yönä "Esteri" herätti minut kaikenkaikkiaan 7 tai 8 kertaa, eikä hän nukkunut yhtäjaksoisesti kuin maksimissaan 30 minuuttia. Olin itse yöstä aivan rättiväsynyt ja tyttökin tuntui olevan tosi itkuherkällä päällä. Ennen neuvolaan lähtöä en meinannut saada häntä millään rauhoittumaan ja lähetinkin jo H:le paniikkiviestejä:"Tää tyttö vaan itkee, eikä halua edes syödä kunnolla!" Lopulta sain tytön pakattua vaunuihin ja hipsin pikavauhtia bussipysäkille. Kuinka ollakaan, bussi kerkesi mennä juuri nenäni edestä. Ei auttanut muu, kuin odottaa seuraavaa vuoroa. Seuraava bussi olikin sitten myöhässä aikataulusta, sillä kuski halusi välttämättä kulkea kävelyvauhtia. Että sellainen ensimmäinen bussimatka vaunujen kanssa... Lompsin lähes juosten neuvolalle ollen n. 4 minuuttia myöhässä. TODELLA PAHA ASIA MYÖHÄSTYMISKAMMOSTA KÄRSIVÄLLE!!! Noh, onneksi hoitaja oli itsekin myöhässä, eikä hän edes huomannut viivästystämme.
             Terveydenhoitaja olikin meille jo ennestään tuttu, sillä hän hoiti myös minun äitiysneuvola-asioitani. Hän kyseli aluksi kuulumisia ja kerroin hänelle viime päivien unettomuudesta ja lapsen hellyydenkipeydestä. Tyttö ei nimittäin oikein suostu olemaan yksin, vaan alkaa lähes aina itkeä jäädessään esim. nukkumaan yksin. Koitimmekin yhdessä keksiä erilaisia niksejä, millä saisin itselleni edes vähän hengähdys- ja lepoaikaa kotona yksin ollessa, sillä unettomuus saattaa helposti vaikuttaa myös maidontuotantoon. Hoitaja ehdotti mm. kapalointia, kehdossa heijaamista tai heiluvan sitterin hankkimista. Kapalointia olenkin pariin otteeseen kokeillut, mutten ole löytänyt huushollistani oikein sopivan kokoista kapaloliinaa.
                 Hetken jutustelun jälkeen siirryimmekin itse asiaan: "Esterin" mittaamiseen. Minua jännitti taas kovasti tytön paino, sillä epäilin maitovarani hieman ehtyneen. "Esteri" olikin kerännyt hurjasti painoa ja tällä hetkellä hän painaa 4170 g. Senttejä tytöllä taisi olla vähän vajaa 52cm (joudun nyt luottamaan muistiini, sillä hoitaja ei merkannut lukuja neuvolakorttiin). Samalla hoitaja tarkasti "Esterin" refleksin, ihon, silmät, navan yms ja kaikki näytti olevan kunnossa.
               Tytön tutkimisen jälkeen jatkoimme vielä aika pitkään juttelua hoitajan kanssa. Puheeksi tuli mm. edelleen kivuliaalta tuntuva imetys. Varsinkin ensimmäiset 20 sekuntia tuntuvat todella epämiellyttäviltä, kunnes kipu laantuu. Hoitaja epäili, että "Esterillä" saattaisi olla suussaan hieman sammasta (hiivaa), joka saattaa myös ärsyttää herkkiä rinnanpäitä. Sainkin ohjeeksi laittaa ennen imetystä pari tippaa sitruunamehua rinnanpäähän poistamaan tuota sammasta. Hoitaja myös kehotti kokeilemaan josko kaalinlehdistä olisi myös tähän ongelmaan apua. Lupasin ainakin koittaa.
                Lopuksi sain taas jumalattoman kasan erilaisia esitteitä ja oppaita lastenhoidosta. Lisäksi "Esteri" sai ihan ikioman neuvolakortin, jonne hoitaja satuili seuraavanlaista: "Tyytyväinen pikkutyttö! Kasvaa hienosti, paino nousee kovaa tahtia, äidinmaito riittävä. Äidin rinnoille kaalinlehdet+sitruuna. Iho, silmät, napa siistit. Nukkuu vanhempien välissä - keinutus? D-vit. 5 tippaa/vrk."

Tytön ikioma neuvolakortti

                Joitain asioita en kuitenkaan saanut sanotuksi. Olin jo valmiiksi miettinyt, miten kertoisin tämänhetkisestä riittämättömyyden tunteestani ja alakuloisuudestani, mutten lopulta saanut sanaa sanotuksi. En suoranaisesti koe olevani täysin masentunut, hyvin alakuloinen vain. Ehkä seuraavaksi kerraksi minun pitää purkaa ajatukseni vaikka paperille ja lukea sitten teksti hoitajalle. Toivottavasti kuitenkin tilanne olisi sen verran parempi, että voisin jäättää alakuloisuus-asiat menneisyyteen.

-Massu

Maailman suloisin asia

      Onko mitään suloisempaa, kuin oma lapsi nukkumassa?

"Esteri" viikon ikäisenä

Uinuu, ku pieni pupu

Nukahti ennen vaunuihin laittoa eilen

-Massu