Hulinaviikonloppu

           Mennyt viikonloppu oli taas (yllätys, yllätys) kohdallamme hyvinkin kiireinen. Olin jo kuukausi sitten ilmoittautunut partiolippukuntamme johtajaretkelle tavoitteena olla retkeilemässä koko viikonlopun. Äitini kuitenkin soitteli muistaakseni keskiviikkona kertoakseen, että aikookin viettää sunnuntaina 60-v. syntymäpäiviään kotona. Minun piti siis järjestellä hieman asioita niin, että pääsinkin lähtemään retkeltä jo aiemmin kotiin. H:lä taas oli perjantaina työpaikkansa kesäjuhlat jossain Honolulussa ja hänellä menikin siellä pitkälle yöhön.
             Perjantaina minun piti selvittää tieni omin avuin partiomajallemme, joka sijaitsee kodistani miltei 10 km. Onneksi ei tarvinnut pakata kuin yhdeksi yöksi tavartaa, joten pääsin matkustamaan helposti bussilla. Kololla olikin jo muuta porukkaa saapuessani paikalle. Kannoimme omat sekä yhteiset tavarat autoihin ja lähdimme kohti Kunstenniemeä. Leirintäkohteessa meidät jaettiin kahteen telttaryhmään, joiden kesken pitikin kasata teltta omalle ryhmälle. Meidän telttamme oli onneksi täysin ehjä, mutta toisen ryhmän teltassa oli mittavia puutteita: toinen päätykeppi oli katki ja osa telttanaruista oli hyvin lyhyitä. Partiolaisina kumpikin teltta saatiin kuitenkin pystyyn!

Vasemmalla meidän, keskellä toisen ryhmän (pienen romahduksen jälkeen) ja oikealla leirin vetäjien teltta.

Leiriytymispaikkamme viressä oli käytössämme myös sisätilat, jonne saatoimme laittaa tavaramme yöksi. Lisäksi kävimme syömässä iltapalan sisätiloissa. Päivän aikana oli myös muuta ohjelmaa, kuten paritehtäviä sekä illan päättänyt iltanuotio.

Matkalla iltanuotiolle törmäsin tähän mölliin (mittasuhteiden hahmottamisen helpottamiseksi etanan alla on minun kenkäni kärki)

Maisemaa leirinuotiopaikalta

Stressasin jo ennen leiriä, miten mahdan pystyä nukkumaan tässä tilassa teltassa, sillä en pysty tällä hetkellä nukkumaan kuin yhdessä asennossa. Lopulta heräilinkin useita kertoja kellahdettuani väärään asentoon. Olin viikolla ostanut itselleni uuden ilmatäytteisen makuualustan vanhan perinteisen mallin tilalle, eikä ollut yhtään huonompi ostos!
             Lauantaina ehdin osallistua vain osaan ohjelmista, sillä H tuli hakemaan minut jo klo 14.00. Aamulla nostimme lipun, jonka jälkeen kävimme syömässä aamupalaa Kunstenniemen ruokalassa. Aamupalan jälkeen oli aika pestä hampaat ja niitähän pestiin ihan urakalla. Tehtävänämme oli nimittäin arvostella kuutta eri hammastahnaa maun, suutuntuman, purkin ulkonäön ja lopputuloksen perusteella. Parin pesun jälkeen suu alkoi olla jo niin turta, että arvioimisesta tuli loppua kohti aika haasteellista.

Kaikki testissä olleet hammastahnat

Sitten olikin taas pieniä tehtäviä telttaryhmittäin. Saimme myös tehtäväksemme keksiä seuraavalle iltanuotiolle ryhmissä ohjelmaa. Valitettavasti en päässyt todistamaan, miten ryhmäni selviytyi. Ruokalassa syömämme keittolounaan jälkeen olikin päivän kohokohdan aika. Meidän käskettiin ensin täyttää 12 vesi-ilmapalloa per/hlö, jotka sitten kannoimme läheiselle pellolle.

Vesi-ilmapalloja

Mukaamme otimme myös kattilankansia (jotka olivat siis kuuluneet leirivarustukseen). Leirin vetäjillä oli mukanaan jättiritsa, jolla aloimmekin ammuskella vesi-ilmapalloja pellolle. Yksi leiriläisistä oli aina ampumassa ja muut seisoskelivat pellolla koittaen saada rikottua vesi-ilmapalloja omalla kannellaan (tai vaihtoehtoisesti vaikka päällään). Jokaisesta osumasta kerrytti oman joukkueensa pistesaldoa. Juuri kun olimme saaneet kaikki vesipallot ammuttua, H jo soittikin ilmoittaakseen olevansa perillä. Minun oli siis aika hyvästellä muut leiriläiset, jotka jatkoivat retkeä vielä yhdellä yöllä.
                Tarkoitukseni oli lähteä mahdollisimman nopeasti jo vanhempieni luokse maalle, jotta ehtisin saman päivän aikana keittää suklaakermat ja täyttää vielä kakun kyseisellä aineella. Työpaikan kesäjuhlat olivat kuitenkin vaatineet veronsa ja H oli aivan puhki. Hän halusi vielä levätä ja venyttää lähtöä. Minua tietenkin harmitti, sillä olin lähtenyt ihan tarkoituksella leiriltäkin niin aikaisin pois. H kuitenkin on huushollimme ainoa kuski, joten minun ei auttanut muuta kuin odottaa. Noin kuudelta taisimmekin olla vanhempiemme luona, jossa aloin heti kermankeittopuuhiin. Koitin jäähdyttää kerman mahdollisimman nopeasti ja koitin vatkata osan aineksesta vaahdoksi vielä saman illan aikana. Läskiksi meni, eikä tuloksena ollut muuta kuin leikkautunutta kuravelliä.
                Sunnuntaina heräsin jo aikaisin kokeilemaan joskos saisin lopuista kermoista jotain aikaiseksi. Luojan kiitos kerma oli nyt tarpeeksi jäähtynyttä ja sain lopulta kakun täytettyä ja koristeltua. Loppujen lopuksi minun ei olisi tarvinnutt pitää ollenkaan kiirettä kakkuni kanssa, sillä ensimmäiset vieraat saapuivat vasta yhden aikoihin. Ketään ei siis oltu virallisesti kutsuttu, mutta äiti oli luvannut keittää kahvit halukkaille. Tarjolla oli minun kakkuni lisäksi kahta hyytelökakkua, paria pikkuleipää, pullaa sekä suolaisia piirakoita.

Kahvipöydän antimet

En muista milloin olisin viimeksi syönyt niin paljon kakkua! Paikalle saapui ainakin joitain kyläläisiä ja äidin sekä isän sukua. Kukaan ei uskaltautunut suoralta kädeltä lähteä kommentoimaan vatsaani, vaikka monikin sitä pitkään tuijotti. Kommentteja sateli vasta sitten, kun itse ilmoitin odottavani lasta. Entinen naapurini luuli minun lasketun ajan olevan vasta joskus joulun jälkeen, sillä hän piti vatsaani kovin pienenä. Pientä kokoa ihmetteli moni muukin. Omasta mielestäni vatsani on juuri oikean kokoinen :)
                  Tämänkin viikonlopun jälkeen sitä miettii, että milloinhan meillä mahtaa ollakaan taas oikeasti täysin ohjelmavapaa viikonloppu. Hauskaahan minulla oli tänä viikonloppuna yllin kyllin, mutta joskus toivoisi saavansa myös hieman levätä. Ainakaan pariin viikkoon sellaisia lepoviikonloppuja ei ole ainakaan tiedossa...

- Massu