Suuri loma-hehkutukseni loppoui lyhyeen, kun aloin perjantaina kärsiä voimakkaasta pahoivoinnista. Jossain vaiheessa tuntui ihan siltä, että on pakko oksentaa, joten meninkin valmiiksi istuskelemaan vessan lattialle. Mitään ei kuitenkaan tullut ulos, mutta havahduin lopulta siihen, kun suuri tulikärpäsparvi hyökkäsi näkökenttääni lentelemään pariksi minuutiksi. Sain siis jonkinmoisen näköhäiriön. Ajattelin olon parantuvan pienellä levolla, mutta kunnei sohvalla makoilukaan auttanut, soitin lopulta synnytysosastolle. Puheluuni vastattiin nopeasti ja puhelimen toisessa päässä ollut kätilö käski tulla sairaalalle tarkistuttamaan tilanteen. Kyseiset oireet voivat nimittäin viitata raskausmyrkytykseen. Niinpä otimme äkkiä auton allemme ja kävimme ensimmäistä kertaa TYKS:n ovesta, jossa luki "SYNNYTTÄJÄT". Sisään päästyämme odottelimme hetken alakerran vastaanotossa, josta yksi kätilö tulikin meidät hakemaan. Kerroin oireeni ja minut otettiin välittömästi tutkimuksiin. Ensin otettiin virtsanäyte, josta mitattiin proteiinipitoisuus. Näyte oli kuitenkin puhdas. Sitten minut laitettiin sairaalasängylle makailemaan kyljelleen ja vatsalleni asennettiin anturi, joka mittasi Esikon sykkeitä. Hetken lepäilyn jälkeen minulta mitattiin vielä verenpaineetkin. Sillä aikaa, kun makoilin sairaalasängyllä H vierelläni, kätilö oli jo kirjannut tietoni koneelle ja kutsunut päivystävän lääkärin tarkastamaan tilanteeni. Minut ohjattiinkin seuraavaksi odottamaan äitiyspoliklinikan käytävälle lääkäriä. Ennen lääkärin vastaanottoa laboratoriohoitaja ehti vielä ottaa kolme putkea verta raskausmyrkytyskokeita varten. Lääkäri saapuikin nopeasti. Hän kokeili jalkojeni refleksit ja ultrasi vatsani. Kaikki näytti olevan kunnossa. Lapsivettä oli tarpeeksi ja lapsi oli kasvanut hyvin. Tällä hetkellä Esikolla on kokoa n. 1kg <3 Lääkäri kehotti minua palaamaan kotiin ja tulemaan takaisin jos oireet pahenisivat. Hän lupasi soitella puoleen yöhön mennessä jos verikokeista löytyisi jotain hälyyttävää. Puhelua ei kuitenkaan tullut. Pyörittelimme lääkärin kanssa hieman ajatusta josko viime aikainen väsymys- ja stressitilani olisi aiheuttanut kyseisest oireet.
Perjantaisen päivystyskäynnin takia olin kahden vaiheilla, lähtisinkö lauantaina Päijät-Hämeeseen H:n ystävän häihin. Koska oloni oli aamulla jo hieman parempi, päätin ottaa riskin. Pienen puunauksen ja pakkailun jälkeen lähdimmekin autolla taittamaan n. kolmen tunnin ajomatkaa. Ison osan matkasta voin todella huonosti ja mietin jo kotiin päin kääntymistä. Pidimme kuitenki usein taukoja ja perille päästyämme oloni oli jo hieman parempi. Heitimme nopeasti tavaramme H:n isän luo ja puimme juhlavaatteet päälle. Häät vietettiin pienemmällä porukalla H:n ystävän kotona rivitaloasunnossa, joten paikka oli meille jo ennestään tuttu. Paikalle päästyämme grilli olikin jo kuumana ja iso osa juhlavieraista seurusteli keskenään takapihan auringossa. Liityimme seuraan ja tulinkin todella hyvin juttuun muutaman H:n ystävän tuttavan kanssa. Ensin söimme hieman grilliherkkuja, kunnes pappi pelmahti valkoisessa stoolassaan paikalle. Parin avioliitto siunattiin siinä takapihalla pienessä pensassyvennyksessä. Pari meni siis naimsiin jo aikaisemmin keväällä maistraatissa, joten nyt avioliitto vain siunattiin läheisten läsnäollessa. Toimitus oli lämminhenkinen ja kaunis, niin kuin vihkimiset monesti ovatkin. Siunauksen jälkeen kannettiin pöytään kakkua ja kahvia. Kakkua olikin tarjolla kahta sorttia: suklaata ja mansikka-kermaa. Massu "the Leipuri-kondiittori" antoi kakuille täydet pisteet :P Loppuilta sujui sutjakkaasti seurustellen muiden vieraiden kanssa ja ihmetellen hääparin alle 1-vuotiaan esikoisen elämää. Hääparilla oli pieni salaisuuskin kerrottava, sillä heille on tulossa toinen lapsi joulun aikoihin. Lopulta kello alkoi olla jo niin paljon, että paatunut yötyöntekijä meinasi sammahtaa. Niinpä matkasimme takaisin H:n isän luo, jossa vielä saunoimme ennen nukkumaanmenoa (H tosin katsoi pitkälle yöhön vielä jalkapalloa, minun uinuessa suloisesti Esikon kanssa).
 |
| Juhlamasu matkalla häihin |
Tänään olikin jo lähdettävä takaisin kotiin, sillä minulla on huomenna aamulla sokerirasitustesti klo 8.00. Muuten olisimmekin voineet jäädä vielä hetkeksi reissun päälle ja jatkaa matkaa vaikka Kotkaan. Noh, se on toinen reissu se...
-Massu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti