Minä en halua olla tuojottelun ja ihmettelyn kohteena, ellen sitten ole vartavasten esiintymässä. Nyt raskauden aikana olen kuitenkin joutunut "alistumaan" yleiseksi riistaksi, sillä ilmeisesti minua saa kosketella aivan vapaasti ja kommentoida painoani julkisesti. Toki on ihanaa, että vatsa kasvaa ja lapsi sen mukana, mutta harvat töllistelijät osaavat olla hienotunteisia reaktioineen.
Kaikki tämä alkoi silloin, kun vatsani pullahti muutaman viikon sisällä esiin. Ensimmäisenä kiinnitin huomiota ventovieraiden tuijotteluun kävellessäni kaupungin keskustassa. Varsinkin Helsingin reissulla ihmisten katseet olivat säälimättömiä. Monen ihmisen kohdalla vatsani tuijottaminen aloitettiin jo sadan metrin päästä. Tuijotettiin, tapitettiin ja toljotettiin ja kohdalle osuessa vielä käännyttiin katsomaan vielä sivusta vatsakumpuani. Katseiden kohteesta ei voinut olla erehtymättä, niin häikäilemättä silmät olivat aina nauliutuneena vatsaani. Kerrottuani ilmiöstä H:le, häntäkin alkoi asia häiritä. Sittemmin en ole hirveästi edes jaksanut julkisilla paikoilla vaappua. En siis tiedä, millaisia reaktioita nykyisissä mitoissa oleva vatsani herättäisi. Olen myös ihmetellyt, miten suoraan ihmiset kehtaavat tulla kysymään mahdollisesta raskaudesta jo sellaisessa vaiheessa, kun vatsa ei edes kunnolla näy. Tällöin kysyjä ottaa aina sen riskin, ettei vastaaja olekaan raskaana, vaan kerännyt muuten hieman painoa. Itsekin ihmettelin, miten raskauden alkuvaiheessa eräs naapurini kysyi, milloin on laskettu aika. Tuolloin vatsani hädin tuskin erottui vaatteiden alta.
 |
| Pullahtanut napa |
Jonkin aikaa ajattelin, että ehkä selviäisin koko raskauden ajan pelkästään tuijottelulla. Toivoin, ettei kukaan tulisi iholleni, sillä menen yleensä vieraiden ihmisten kosketuksesta aivan lukkoon. Sitten se tapahtui. Töissä minulle lähes tuntematon henkilö oli saanut kuulla raskaudestani, onnitteli minua ja alkoi silittää vatsaani. Olin ennen raskautta tehnyt suunnitelman, että antaisin kyseisenlaisissa tilanteissa vain samalla mitalla: jos jollain on sanomaton oikeus koskettaa minua, kai minullakin on oikeus koskettaa häntä. Jähmetyin kuitenkin täysin ja sain aikaan vain väkinäisen hymyn. Sen jälkeen muutama muukin minulle melkein tuntematon ihminen on tarttunut reippaasti vatsakumpuuni silitelläkseen "söpöä vatsaa". Saatetaan vielä päivitellä, että on se vaan niin ihana. Minulla on aika tarkka käsitys, ketkä vatsaani saavat koskea. Omasta mielestäni ainoastaan minulla ja H:lä on lupa paijata vatsaani lupia kysymättä. Muut taas saavat koskea jos olen antanut luvan. Lähisukulaiseni ovat tässä asiassa sen verran oma-alotteisia ja ajattelevaisia, että he yleensä kysyvät lupaa. Aina en mielelläni edes antaisi lupaa, sillä en ole tottunut monienkaan sukulaisteni kosketukseen. Jopa sukumme pienimmät alle kouluikäiset lapsoset ymmärtävät, missä kulkee toisen ihmisen raja ja milloin on syytä kysyä koskettamiseen lupa. Miten on sitten näiden tuiki tuntemattomien ja "hyvän päivän tuttujen" laita? Eikö heillä pitäisi olla vielä suurempi kynnys kosketteluun ja kommentointiin? Vieras ihminen on kuitenkin vieras ihminen, eikä häänen reaktioitaan voi ennalta ennustaa. Toki niitä ohi suunsa puhuvia on aina maailmassa olemassa, mutta harva lähtisi kommentoimaan ja käpälöimään kenenkään ei-raskaanaolevan vatsaa tai mittoja. Käydessään kiinni ei-raskaanaolevan mahaan voi äkkiä saada mustan silmän tai vähintäänkin paheksuvia katseita. Kun vatsassa asustaakin vauva, ei vauvaa ympäröivä naisen keho ilmeisesti automaattisesti ole enää naisen omaa. Se on jotain tuntematonta, ei-kenenkään-maata.
 |
| Varpaat näkyy juuri ja juuri |
Kukaan nainen ei varmastikaan haluaisi puhua julkisesti omista kiloistaan tai ulkoisista mitoistaan. Tässäkin asiassa raskaana oleva nainen on täysin poikkeus. Tuntuu, että monet ajattelevat raskauskilojen kertymisen olevan julkista tietoa, lähes Helsingin Sanomat -materiaalia. En ole käynyt puntarilla vuosikausiin, joten minulle on itsellänikin hieman totuttelemista nykyiseen tilanteeseen. En pidä siitä, että neuvolaan mennessä minun pitää aina ensin käydä punnitsemassa itseni odotustilan julkisella vaa'alla. Jos saisin päättää, kaikki mittaukset tehtäisiin vain mittanauhalla ja silmämääräisesti, sillä vaaka kertoo kehosta loppujen lopuksi armottoman vähän. Noh, joka tapauksessa, olen tässäkin asiassa kohdannut niitä minun kanssani hyvin harvoin asiovia ihmisiä, jotka ovat lähes ensimmäisenä kyselleet kertyneitä kiloja. Jollen tarkkaa kilomäärää kerro, toiset saattavat jopa jäädä tivaamaan asiaa uudestaan. Tuntuu, että joillekin raskauden aikaisien kilojen kertyminen on jonkinlainen kilpailu. Yleensä nimittäin juuri ne, jotka ovat lihoneet odottaessaan todella paljon tai eivät juuri ollenkaan, kyselevät asiaa. Olen itse koittanut suhtautua raskauden aikana painooni aika lempeästi, sillä tiedän syöväni ihan sopivasti. Miksi ihmeessä minun siis pitäisi selitellä normaalisti kohoavaa painoani yhtään kenellekään? Minulla ei ole tapana puhua painosta tuttujeni kanssa, joten miksi tekisin niin tuntemattomien kanssa.
 |
| Sohvarötkötys |
Yhteenvetona voisinkin todeta, että mielestäni jokaisen keho on jokaisen oma. Naisen tullessa raskaaksi keho säilyy edelleen omana omaisuutena, eikä siihen ole kenelläkään oikeus kajota. Raskaana olevia naisia pidetään ehkä jotenkin erityisinä, sillä tila on hetkellinen ja lopulta sisällä olevasta vauvasta tulee kuitenkin erillinen yksilö. Jokaisen odottavan äidin kohtaavan pitäisikin ehkä miettiä, miten puhuttelisi ja koskisi naista ilman tuota vatsakumpua. Aika harvat loppujen lopuksi haluavat tulle pällistellyiksi, kommentoiduksi ja kosketelluksi.
-Massu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti