Niin kuin olen jo aikaisemmin kertonutkin, olen töissä leipomossa, jossa työajat painottuvat aika lailla tuonne aamuyöhön. Normaalisti menen töihin klo 02.00 ja 03.30 välillä, mutta sitten on näitä poikkeusaamuja. Useasti juhlapyhiä edeltävinä päivinä työt saattavat alkaa jo tunteja normaalia aikaisemmin sesonkituotteiden menekin vuoksi. Lisäksi juhlapyhät ovat mainiota aikaa tehdä huoltohommia, joten leipomo halutaan tyhjäksi mahdollisimman aikaisin aamusta. Tänään oli yksi niistä päivistä, sillä juhannuksen vuoksi aloitin työpäiväni jo klo 23.30. Työvuorolistan mukaan minun olisi pitänyt mennä töihin "vasta" klo 01.00, mutta suurien tilausten vuoksi aikaa aikaistettiin reilusti.
Aloitin nykyisessä työpaikassani jo ollessani vielä leipuri-kondiittori -opiskelija, sillä suoritin viimeisen työssäoppimisjaksoni siellä. Koska minulla oli tuolloin jo ikää tarpeeksi pyysin jo työssäoppimisjakson aikana josko saisin kokeilla yötunteja. Aluksi olin yövuoroista hyvin innoissani, sillä se oli itselleni jotain aivan uutta. Lisäksi kukaan tuttavistani ei tehnyt samantyyppistä työtä, joten tunsin olevani jollain lailla erityinen. Työharjottelujakson jälkeen minut luonnollisesti laitettiin tekemään yövuoroja sillä olinhan niitä hommia jo harjoitellut. Sukulaiset ja tuttavat kauhistelivat työaikojani ja päivärytmiäni. He päivittelivät ettei heistä olisi siihen. Minulta kyseltiin usein, miten jaksan ja eikö töihin meno ole raskasta. Kuittasin kyselyt hymyllä ja totesin, että kaikkeen tottuu. Aluksi yövuorot tuntuivatkin ihan hyvältä vaihtoehdolta, sillä silloin pääsee myös aikaisin aamupäivästä kotiin. Vaikka unen määrä oli jo tuolloin aivan liian vähäinen, en välittänyt väsymyksestä. Sain jotenkin aina "kuitattua univelat" viikonloppuisin, tai ainakin annoin itseni ymmärtää niin. Muistan kyllä puhuneeni työhöntulotarkastuksessa terveydenhoitajalle uneni määrästä, mutten kokenut sitä vielä ongelmaksi. Todellisuudessa olen kärsinyt siitä asti jo aika pahasta kroonisesta väsymystilasta.Väsymys ei ole ainoa negatiivinen puoli nykyisissä työajoissani, sillä sosiaalinen elämäni on jäänyt aivan torsoksi. Olen usein jo kuudelta illalla valmis iltatoimiin, joten en pysty tapaamaan ketään "normaaliin ihmisten aikaan". Monet harrastukset, kokoukset tai tapaamiset kun sijoittuvat tuonne ilta-aikaan, jolloin minä saatan olla jo pehkuissa. Edes viikonloppuisin en välttämättä jaksa kukkua kovin pitkään, joten iltariennot ovat jääneet todella vähälle. Saatan olla myös heti työpäivien jälkeen äärimmäisen väsynyt, joten en silloinkaan jaksa lähteä suoraan mihinkään. Lisäksi myös parisuhde on aika-ajoin kärsinyt, sillä emme ehdi välttämättä nähdä juurikaan H:n kanssa päivän aikana.
Mutta on työssäni ollut myös puolensa, vaikka monesti nuo negatiiviset puolet jyräävät positiivisten yli. Leipomoalan työehtosopimus on nimittäin sellainen, että yötunneista (klo 21-06.00) maksetaan työntekijöille kaksinkertainen palkka. Voisin siis sanoa, että leipomoalalla noista yövuoroista lähes tapellaan... ihan vain rahan vuoksi. Ilmeisesti tuon asetuksen ideana on ollut hillitä työnantajien halua teettää mahdollisimman paljon töitä yöaikaan. Suurista palkkamenoista huolimatta valtaosa leipomotyöstä tehdään kuitenkin yöllä. Leipurin palkkaa ei voi toki verrata huippujuristien tienesteihin, mutta yölisien kera palkka on ainakin omasta mielestä oikein kohtuullinen. Ainahan "perusduunarit" palkastaan valittaa verraten tulojaan esim pomojen palkkoihin, mutta ainakin itse olen saanut joka tilistä hyvin säästöönkin. Rahalla vain on sellainen koukuttava ominaisuus, että sitä haluaa kerätä talteen, vaikkeivät menot olisikaan kovin suuret. Itsekin annoin jossain vaiheessa rahan viedä. Toivoin palkkakuitin näyttävän aina vain suurempia lukemia ja yölisillähän sitä pottia kasvatettiin. Toinen hyvä puoli on se, että töistä pääsee aina aikaisin kotiin. Varsinkin kesäaikaan tämä on oikein mukava seikka... jos vain jaksaisi työpäivän jälkeen tehdäkin jotain... Lisäksi leipuri ei joudu ikinä odottelemaan liikenneruuhkissa, sillä harvemmin kello 02.00 tielle osuu muita kulkijoita kuin pari yksinäistä rusakkoa. Kaupoilla pääsee käymään "eläkeläisten aikaan", jolloin voi helposti välttyä jonottamiselta. Lisäksi virallisten asioiden hoitaminen on aika helppoa, sillä monesti esim. lääkärissä, pankissa tai vakuutusyhtiöissä aamupäivälle on paljon vapaita aikoja.
Jos nyt sitten mietitään asiaa raskauteni kautta, niin minua jopa hieman hirvittää. Välillä mietin lapseni myllätessä kello 03.00 yöllä, että mihinhän rytmiin Esikko-parkakin joutuu tottumaan jo vatsassa ollessaan. Raskauteni alussa tein enimmäkseen "päivävuoroa" eli työaikani alkoi aina klo 06.00. Tuohon päivävuoroon otettiin kuitenkin kesäksi kesäpoika, joten minut siirrettiin jälleen yöhön. Koitan sulkea mielestäni kaikki ne negatiiviset asiat, miten väsymys, uniongelmat ja epäsäännöllinen vuorokausirytmi vaikuttavat Esikkoon, vaikka tiedän niiden vaikuttavan. Haluaisin antaa Esikolle mahdollisimman hyvän alun elämään, mutta pelkkä "yövuorot" ei ole syy jäädä esim sairaslomalle. Onneksi minulla on (toivottavasti) enää ensi viikko töitä, jonka jälkeen saan luoda itse oman vuorokausirytmini loppuraskauden ajaksi. Lisäksi minua pelottaa arki lapsen ja nykyisen työni välillä. En tiedä, miten selviän arjesta, kun jo nyt uuvun työni vuoksi niin helposti. Menettäisin Esikon lapsuudesta aika ison osan, sillä en pystyisi koskaan osallistumaan joihinkin arkirutiineihin esim. aamutoimet ja nukkumaan meno. Tiedän monia kollegoita, jotka ovat pystyneet pyörittämään koko palettia mutkitta, vieläpä useamman lapsen kanssa, mutta minulla ei ehkä ole samoja voimavaroja kuin heillä. Olen joutunut toteamaan, ettei yötyöt vain enää sovi minulle, sillä kehoni vaatii paljon lepoa ja säännöllisen vuorokausirytmin. Olen siis tällä hetkellä sen valinnan edessä, mite tulen tekemään äitiyslomani jälkeen. Tavallaan on helpottavaa tietää, että minula on vakituinen työpaikka, jonne voin aina tarvittaessa palata tienaamaan, mutta tiedän, ettei leipomotyössä ole enää tulevaisuuteni. Pidän työstäni työnä, enkä varmasti ikinä tule lopettamaan leipomista harrastuksena, mutta ammatista joudun ehkä jossain vaiheessa luopumaan.
Onko lukijoiden joukossa muita yötyöläisiä? Jos on, miten olette itse ratkaisseet arkiset "pulmat"?
-Massu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti