Miehen raskaus

         Alkuraskaudesta minulla oli sellainen olo, ettei H halunnut olla odotuksessa millään lailla osallisena. Ottaessani lapsen tulon puheeksi hän saattoi äkkiä vaihtaa aihetta tai vain mumista jotain epämääräistä vastaukseksi. Koitin antaa hänelle mahdollisuuden puhua ja osallistua, mutta hän tuntui välttelevän koko asiaa. Neuvolasta saadut pienet "isän oppaatkin" lojuvat edelleen lukemattomina H:n tietokonepöydällä.

Piskuiset esitteet tulevalle isälle

Sillä hetkellä se tuntui kurjalta, mutta jälkikäteen pohdittuna häntä on ehkä vain hermostuttanut tai jännittänyt. Raskaus ei ole miehelle muutenkaan samanlaista aikaa, sillä odotus ei tunnu kokreettisesti miehen kehossa. Voi myös olla, että H osaltaan halusi suojella minua. Jos hän olisi alkanut alusta asti hössöttää ja raskaus olisikin mennyt kesken, menetys olisi voinut tuntua minusta todella rankalta.
            Ajattelin ensimmäisen ultraäänitutkimuksen kokretisoivan raskauden myös H:le. Toisin kuitenkin kävi. H pysyi edelleen vaitonaisena ja vältteli aihetta. Minä katselin haltioituneena saamiamme ultraäänikuvia, mutta H saattoi vin tuhahtaa ne nähdessään.
             Sitten tulivat ensimmäiset potkut, joita myös H sai olla todistamassa. Ensimmäisten "potkuviikkojen" ajan hykertelin innoissani tuntiessani liikkeitä tai nähdessäni pamauksia vatsapeitteiden läpi. Asetin moneen kertaan H:n käden vatsalleni, jotta hänkin voisi tunnustella. H kuitenkin otti kätensä lähes aina nopeasti pois vatsakummultani, eikä näin ollen yleensä ehtinyt edes tuntea mitään.
             Jotain kuitenkin naksahti muutama viikko sitten. Vähän ennen rakenneultraan menoa H alkoi spontaanisti höpötellä vatsalleni. Huuteli :"Hei pikkuinen, isä täällä!" ja koputteli masuani hellästi. Ultraäänitutkimukseen mennessä H paljasti hermoilleensa koko aamun tutkimusta. Tutkimuksen aikana meille näytettiin kasvokuvaa lapsestamme, jolloin H pyyhki silmäkulmiaan. Olin aivan ihmeissäni H:n reaktioista, sillä yhtäkkiä hänestä olikin kuoriutunut välittävä ja herkkä "odottava isä".
              Nykyisin H huomioi lastamme joka päivä. Hän saattaa leperrellä tälle hetken tai sanoa nukkumaanmennessä :"Hyvää yötä murut!" Meillä on aina ollut viikolla tapana, että H tulee hetkeksi paijailemaan ja juttelemaan sänkyyn minun mennessä nukkumaan. Menen siis aina ennen H:ä vuoteeseen omien yötyövuorojen takia. Viikko sitten H kysyi josko vauva haluaisi kuulla isänsä lukevan satuja tuona iltahetkenä. En tietenkään toppuutellut vaan annoin H:n hakea Mauri Kunnaksen kirjoittaman kirjan, jota H alkoi antaumuksella lukea ääneen. Tilanne oli minusta todella hellyyttävä. Nyt H onkin pariin otteeseen lukeskellut satuja. Sadun luvun päätteeksi hän saattaa vielä jäädä hetkeksi silittelemään vatsaani ja tunnustelee, josko Esikko olisi hereillä.

Mikroskooppisen pieni osuus kaikista Mauri Kunnas -kirjoistani

               On kovin hassua ajatella, miten omasta rakkaasta on kuoriutumassa pikkuhiljaa isä. Aluksi niin arasti asiaan suhtautuva mies kertoo nykyisin jo ylpeänä lapsensa liikkeistä ja iloitsee Esikon pienistä viesteistä. Nykyisin saattaa olla jopa niin, että H ottaa herkemmin lapsen tulon puheeksi seurassa, kuin minä ja puhuu asiasta mieluummin. Tämä nyt kuulostaa niin älyttömän imelältä, mutta rakastan tuota höppänää, armasta miestäni joka päivä vain enemmän <3

-Massu