Viikonloppu "mummolassa"

          H:n äiti on muuttanut joitain kuukausia sitten Tampereen seudulle, emmekä ole ehtineet hänen uudessa kodissaan vielä käydä. Tosin aluksi anoppini ja hänen miehensä asuivat jonkin aikaa vuokra-asunnossa, josta he muuttivat n. viikko sitten nykyiseen omistusasuntoonsa. Päätimmekin lähteä viettämään viikonloppuamme Esikon tulevaan mummolaan.
           Emme olleetkaan ainoat vieraat, jotka olivat H:n äidillä yökylässä. Ensimmäisenä meitä tulikin asunnon portilla vastaan H:n veljen lapset. Olemme tainneet nähdä heitä viimeksi lähes vuosi sitten juhliessamme nuoremman lapsen, H:n kummitytön syntymäpäiviä. A täyttää kohta 3 vuotta ja L 6 vuotta. A oli oppinut puhumaan todella hyvin ja nyt hän höpöttääkin alistuisesti, kuin mikäkin papupata. L taas on hieman rauhoittunut ja hänestä onkin tullut todella harkitseva ja mietteliäs poika. Vietimmekin todella hauskoja hetkiä lasten kanssa puuhastellen kaikenmoista pientä. Kävimme mm. kaupoilla ja pyöräretkellä lähimaaston pikkuteillä.

L potkuttelemassa vinhaa vauhtia

Oli pakko ihastella, miten virkeät ja reippaat lapset H:n veli ja tämän vaimo ovat kasvattaneet. Toki välillä tuli ylilyöntejä, kun lapset olivat yliväsyneitä, mutta vaikeammilta riidoilta tai ongelmilta vältyttiin.

Lasten kanssa pellon reunassa

          Muuten minua hieman jännitti kohdata pitkästä aikaa anoppini ja tämän miehen. Viimeksi olemme nimittäin tavanneet jouluna, jolloin raskaudestani ei ollut tietoakaan. Emme olleet siis käyneet hirveästi vielä tulevaa lapsen tuloa läpi, muuta kuin pari kertaa lyhyesti puhelimessa. Monesti vanhemmilla ihmisillä on järkkymättömiä mielipiteitä tai vedenpitäviä ohjeita lasten hoidosta, joten pelkäsin saavani luennon siitä, miten lapsi tulee kasvattaa. Toisaalta taas pelkäsin joutuvani ylenpalttisen hössötyksen keskelle. Hössötystä emme osaksemme paljoakaan saaneet, mutta joitain totuuksia saimme kuulla: "Tää oliki sitte varmaan viimesiä reissuja pitkään aikaan! Ei sen lapsen kanssa sitte enää voi lähteä pitkään aikaan oikein mihinkään!", "Muuttakaa johonki parempaan asuntoon, minne saatte pesukoneen! Eihän se toimi, että joutuu jossain pyykkituvassa ramppaamaan!", "Teette sitte seuraavan lapsen siihen heti perään! Se on musta ollu aina parempi, että lapsilla on sitte toisistaan seuraa ja se on helpompaa vanhemmilleki!" Annoin suurimman osan ohjeista mennä suoraan toisesta korvasta ulos, sillä olen kuullut samat varoitukset jo sataan kertaan. Välillä ihan ärsyttää, miten negatiivisen kuvan monet haluavat antaa lasten saamisesta. Hyväähän muut yleensä ohjeillaan tarkoittavat, mutteivät he myöskään ajattele, millaisen kuvan he antavat vanhemmuudesta. Aina ongelmana ei edes ole "hankala lapsi", vaan vanhemmat, jotka haluavat itse tehdä itsestään korvaamattomia. En voi omalla kohdalla vielä sanoa, millainen äiti tulen olemaan, mutta olen elämäni aikana nähnyt paljon esimerkkejä erilaisista vanhemmista. Monesti (huom! ei aina) siis on ihan vanhempien asenteestakin kiinni, miten asiat sujuvat.
              Tänään näimme myös H:n veljen ja tämän vaimon, kun nämä tulivat hakemaan lapsiaan kotiin. H:n veljen vaimo oli aikaisemmin jo kysellyt, josko ottaisimme A:n vanhan pinnasängyn vastaan. Lupasimme antaa sängylle uuden kodin, joten H:n veli oli ottanut sängynkin reissulle mukaan. Vielä en tiedä tarkalleen, minkä näköinen sänky on koottuna, sillä toistaiseksi se on häkkivarastossamme kokoamattomana. Saattaa olla, että kokoamme sen vasta lapsen synnyttyä tai ehkä ensi kuussa alkavalla kesälomallamme. Ensin pitäisi nimittäin keksiä, minne sängyn voisi pienessä kaksiossamme sijottaa. Sängyn mukana saimme kasan pieniä vauvan lakanoita. Lakanakassia purkaessani ihan meinasi itku tulla, kun ajattelin lapsemme kohta uinuvan suloista untaan juuri noilla lakanoilla.En ehtinyt lakanoita mitenkään silitellä, joten kuvat ovat ryppyisistä lakanoista...

Kirahvipussilakana

Nallepussilakana

Kipparinalletyynyliina

Koirapussilakana

Nyt meilläkin on siis jo jotain vauvatavaraa! A oli kovin kiukkuinen kuullessaan hänen vanhan sängyn lähtevän uuteen kotiin. Hän ilmoitti, ettei kukaan tyttövauva saa siinä nukkua! Hänen äitinsä sanoi, että vauva voi olla myös poika ja siitäkös A vasta hermostui. Hän julisti, ettei varsinkaan poikavauva saa viedä hänen sänkyään. Me aikuiset hieman naureskelimme A:n ehdottomuudelle, kun tämä luuli menettävänsä elämästään merkittävän palan pinnasängyn myötä.
             Kaikenkaikkiaan oli todella mukava reissu! H:n äidin rivitaloasunto on viihtyisä ja sijaitsee kotoisassa maalaismaisemassa. Saimme nauttia kauniista keleistä, vaikka eilen hieman ripsottikin vettä. Ehdimme käväistä myös Tampereella haistelemassa "viholliskaupungin" tuulia. Jos siis on meistä kiinni, tulemma jatkamaan jonkinmoista kotimaanmatkailua myös lapsen synnyttyä. Tai ainakin näin etukäteen on helppo sanoa... katsotaan, mitä lapsi tuo lopulta tullessaan :) Kaiken otamme vastaan!

-Massu