Neuvot saatu ja ystävää tavattu

       Äääää, taas sama ilmiö toistuu! Innostun joka päivä kirjoittamaan jostain uudesta aiheesta, mutta tekstit jäävät pelkästään luonnoksiksi. Kohta siis seuraa varsinainen tekstien tulitus, kun viimeistelen keskeneräisiksi jääneitä tekstejä. Ehkä ennen yleismaallisia aiheita, on aika päivittää viime aikaiset kuulumiset.
        Menin eilen työpäivän jälkeen neuvolaan terveydenhoitajan vastaanotolle. Tiesin jo etukäteen, että tällä kertaa keskustelisimme KELA-asioista, joten olin valmistautunut kuuntelemaan luentoa kaikenmaailman byrokraattisista koukeroista. Minun hoitajani on oikein mukava, nuori ja näpsäkkä nainen, jonka luo on aina kiva mennä. Hän hoiti KELA-sepostukset minulle tarkkaan ja käski soittelemaan perään, jos kysyttävää tulisi. Katsotaan nyt, milloin saan paperit täytettyä. Olen nimittäin huono ja laiska hoitamaan tämän tyyppisiä virallisia paperihommia. Minun pitäisi ainakin kysellä työpaikaltani vielä, maksavatko he suoraan minulle äitiysloman palkan vai tuleeko raha KELA:n kautta. Millään en jaksaisi kammeta itseäni palkanlaskijan pakeille kysyäkseni kyseistä asiaa, vaikka tiedän sen olevan minulle välttämätön tieto. Samalla KELA:n kaavakkeella haetaan äitiyspäivärahan lisäksi myös äitiysavustusta eli joko äitiyspakkausta tai pientä rahasummaa. Koska kyseessä on meidän esikoisemme, otamme avustuksen äitiyspakkauksena. Lisäksi äityspakkauksen todellinen arvo on paljo korkeampi, kuin rahana saatava avustus. KELA-papereita varten sain myös raskaustodistuksen. Kyllä, olen nyt siis ihan virallisesti paperillakin raskaana :D Tämä orastava vatsakumpu ei siis ole pelkkää ilmaa tai pullataikinaa!

Papereita, papereita

KELA <3

                     KELA-hommien lisäksi kävimme joitain muitakin käytännön asioita läpi. Minulle annettiin mm. tunntukset verkkopalveluun, jossa voin täyttää esitietolomakkeen synnytyssairaalaa varten. Alkaa tuntua jo siltä, että synnytys tosiaan voi olla lähellä, kun minulta udellaan jo tämänlaisia asioita. Vielä en ole verkkopalveluun kirjautunut, mutta hoitajan mukaan palveluun kirjataan mm. lapsen "sairaalanimi" sekä mahdollisia toiveita koskien synnytystä. Sairaalanimen ei missään tapauksessa tarvitse olla lapsen lopullinen nimi, vaan se toimii sairaalassa lapsen tunnisteena. Hänen pieneen ranteeseensa laitetaan tunnistusnauha, johon nimi tulee. Mietimme eilen illalla, mitkä nimet aiomme laittaa lomakkeeseen ja päädyimme pojan kohdalla Alvariin ja tytön kohdalla Esteriin. Saapa nähdä, kumpi tulee ;)
           Sain myös halutessani osallistua tutkimukseen, jossa selvitetään, onko lapsella harvinaisia synnynnäisiä aineenvaihduntahäiriöitä. Koska itselläni saattaa olla piilevänä jonkinsorttista kilpirauhasongelmaa, suostuin tutkimukseen oikein mielelläni. Eikä tiedosta mitään haittaakaan ole. Jos jotain ongelmaa löytyy, pystytään siihen puuttumaan jo varhaisessa vaiheessa. Silloin vältytään tilanteelta, jolloin lapsi myöhemmällä iällä ihmettelee omituisia oireita, jotka olisivatkin voineet olla selvitettävissä jo parin päivän ikäisenä. Seulonta tehdään ottamalla lapsesta parin päivän ikäisenä kantapääverinäyte.

Tietoa seulontatutkimuksesta

             Lisäksi sain vielä lähetteen toiseen sokerirasitustestiin... hurraa... Edellinen testi tehtiin kai viikolla 13 ja silloin sokerini laskivat todella alas sokerilitkun nauttimisen jälkeen. En siis voinut kovin hyvin. Nyt tutkimukseen pitäisi mennä seuraavien viikkojen sisällä. Ajattelin lykätä tutkimusta ihan viimetippaan, jolloin olisinkin jo lomalla. Silloin minun ei tarvitsisi tapella työnantajan kanssa työajoista. Saisin toki tutkimusajan vapaaksi todistusta vastaan, mutta saattaisin joutua hoitamaan työpäiväni sitten vielä klo 10.00 jälkeen. Normaalisti kun pääsen töistä siihen aikaan.
              Paperihommien jälkeen oli aika tarkastella pikkuista. Minulta otettiin verenpaineet ja kirjattiin paino ylös. Arvot olivat ihan kohdallaan. En edelleen käy mielelläni puntarilla, saati sanoa lukemia kenellekään ääneen. Ensimmäisellä neuvolakerralla heitin hatusta jonkin arvion painostani ennen raskautta. Jos tuo arvo on pitänyt paikkansa, painoa on tällä hetkellä kertynyt n. 7 kiloa. Jos taas paino on ollut lähempänä ensimmäisen neuvolakäynnin lukua, painoa olisi tullut n. 4 kiloa. Joka tapauksessa tahti on ollut ihan ok. Tutkimuspöydällä kuunnetiin Esikon sydänääniä. Hän oli juuri pitänyt pienet nyrkkeilyharjoitukset, joten syke oli kuuntelun aluksi yli 150. Hieman rauhoituttuaan syke oli n. 135-140. Esikko lymyili ilmeisesti napanuoran takana, sillä sykkeestä kuului pieni vaimea kumina. Ensimmäistä kertaa kohdunpohjan korkeus, joka oli 20,5 cm. Mitta meni juuri keskikäyrälle, joten tässä vaiheessa ei ole aihetta huoleen.
               Kaikki meni siis neuvolan osalta oikein hyvin. Toivotaan, ettei loppuraskaudesta ilmaannu mitään pahempia ongelmia. Hieman vain tuo sokerirasitustesti jännittää... Seuraava neuvolakerta minulla onkin 1.7. eli aivan lomani alussa.
               Tänään vietin kesäistä päivää vähän erilaisissa merkeissä. Olimme sopineet erään ystäväni kanssa tapaavamme kahvin merkeissä keskustassa. Turun keskustaan on jokin aika sitten perustettu uusi raakaravintokahvila Pure., jossa en ollut aikaisemmi käynyt. Ystäväni J kehui paikan tarjontaa, joten päätimme sopia treffit sinne. Paikka oli aika pieni ja hauskan boheemi. Uskaltauduin tilaamaan capuccinon, vaikken olen juonut paljoa kahvia sitten tammikuun. Kyytipojaksi otin marjaisaa kakkua. Cappucino oli juuri sellainen, kuin pitääkin. Kakkupala taas oli ihan ok, ei mikään tajunnan räjäyttäjä, muttei ihan surkeakaan. Valitettavaa oli, että kakkupalan kookospohja peitti aivan kaikki muut kakun maut. Kookoksen vihaajalle kakku ei olisi ollenkaan sopinut. J on varsinainen kahvisieppo ja tällä kertaa hän otti kookoskahvin. J on yksi mahtavimmista kavereista, joita minulla on! Lämmin, välitön, valoisa, herkkä ja empaattinen. Ja voi miten ihana nauru hänellä on! H sanoi J:n ensi kertaa nähtyään, että voisi kuunnella J:n naurua loputtomiin. Lupasi laittaa joskus nauhurin taskuunsa J:n nauraessa :) Olemme tutustuneet J:n kanssa alunperin netissä, sillä meillä on joitain yhteisiä elämänkokemuksia. Samalla olen tutustunut tukkuun muitakin "kohtalotovereita", mutta J:n kanssa olen pitänyt ehkä eniten yhteyttä. Välillä olen käynyt katsomassa myös J:n keikkoja, sillä hän laulaa ja soittaa kahdessa eri kokoonpanossa. Minulla on taipumus eristäytyä ihmisistä ja välillä alan jopa pelätä ihmiskontakteja. Sitten tulee hetki, jolloin viimein tapaa taas tutun ihmisen ja voi miten hyvä olo siitä tuleekaan. Oli hirmuisen kiva istuksia kahvilassa turisten kaikesta maan päällä: kuulumisista, tulevaisuudensuunnitemista, musiikista, keikkailuelämästä, ihmissuhteista, karkkikaupoista, kerjäämisestä, kesästä. Ehkä siirryttyäni kesälomalle ja myöhemmin äitiyslomalle, minullakin liikenee enemmän aikaa ystävyyssuhetiden hoitoon. Nytkin tuntuu taas, että kalenteri alkaa olla aivan täynnä mitä erikoisempia juttuja ja tapahtumia...

-Massu