Loma

       Huhhuijaa... Tänään minulla olis hirveästi asioita kirjoitettavana mm. äitiyspakkaus, uniongelmat, uudet hankinnat yms, mutta tältä istumalta taidan keskittyä vain yhteen aiheeseen. Minulla alkoi nimittäin LOMA!!! Tätä on odotettu, kuin kuuta nousevaa, sillä varsinkin yövuorot ovat vaatineet veronsa. Olisin mielelläni tehnyt myös kesän ajan "päivävuoroa" eli mennyt vasta kuuteen töihin, mutta sitä mahdollisuutta ei minulle suotu. Parin kuukauden ajan jouduin taas totuttautumaan jatkuvaan väsymykseen ja huonoihin yöuniin. Työkavereillenikin olen vähän naureskellut, ettei vauva-arkikaan tule paljoa eroamaan nykyisestä: nukun parin tunnin pätkissä ja heräilen kaikkiin häiriötekijöihin. Nyt saan kuitenkin hyvällä omatunnolla levätä.
      Vähän vain alkaa näyttää siltä, että lomastamme on tulossa taas hieman kiireinen, kun kaikkialla pitäisi ehtiä käymään. Kukaan sukulaisistamme tai tuttavistamme ei ole valmis tulemaan kylään meille, mutta meidän odotetaan olevan aina valmiita lähtemään vaikka toiselle puolelle Suomea. "Turku kun ei ole minkään varrella, niin sinne on niin hankalaa poiketa". Luvassa on ainakin piipahdukset Tampereelle, Heinolaan ja Kotkaan sekä mahdollisesti myös Lappeenrantaan. Toivottavasti Esikko ei päätä syntyä matkan päällä. Pitääkin ottaa kaiken varalta neuvolakorttikin mukaan! Tänä kesänä pitää ottaa myös huomioon se, etten välttämättä pysty istumaan auton kyydissä pitkiä aikoja putkeen. Helposti alkavat paikat puutua ja kohtu saattaa painaa pahasti alaraajojen verisuonia. Pitääkin siis tällä kertaa pysähdellä entistä useammin. Onneksi H:kin oli jo miettinyt samaa.
        Lomani alkaa nyt sillä, että tämän päivän ajattelin vain ottaa rennosti ja öllöttää. Ehdinkin jo nukkua vaivaiset kolmen tunnin päiväunet, kunnes heräsin jäätävään torvisoittoon. Olin nukahtanut televisio päällä josta alkoikin jokin suomalainen sotaelokuva. Huomenna aamulla pitäisi lähteä ajamaan Päijät-Hämeeseen juhlimaan H:n kaverin häitä. Joudumme palaamaan kotiin jo sunnuntaina, sillä maanantaina minulla on jälleen sokerirasitustesti. Tiistaina taas kampean itseni aamusella neuvolaan. Pikkuhiljaa siis kalenteri alkaa täyttyä. Saa nähdä, saanko lopulta missään vaiheessa lomailla :)
         Neliviikkoisen lomani jälkeen minun PITÄISI mennä töihin vielä muutamaksi viikoksi, mutta tilanne voi vielä muuttua. Selkäni alkaa olla aika kovilla, eikä raskas fyysinen työ yövuoroineen enää oikein sovi minulle. Haluaisin antaa Esikolle raskauden loppuvaiheessa mahdollisimman hyvän kasvualustan, enkä omasta mielestäni pysty tarjoamaan sellaista työskennellessäni nykyisessä työpaikassani äitiyslomaan asti. Lapselle ei tee hyvää jos äiti kärsii jatkuvasti uupumuksesta sekä stressistä ja työtaakka on niin kova, että taju meinaa lähteä tai supistelee. Voi siis olla, että työni ovat tämän vuoden osalta tehdyt ja voin vaihtaa "leipuri"-statuksen "äitiin". Asia kuitenkin varmistuu vasta kesälomani loppupuolella.

-Massu

P.S. Ai niin, sain "viimeisen päivän" kunniaksi eräältä työkaveriltani pienen lahjan. Hän oli kerännyt minulle kotipihaltaan nipullisen raparpereita ja hankkinut pienen pussillisen Muumi-karkkeja, -teetä ja -laastareita.