Olemme vihdoin muuttaneet ihan OMAAN-OMAAN asuntoon! Tai itse asiassa muutimme jo 21.3, mutta näiden muuttohärdelleiden vuoksi en ole ehtinyt istua oikein alas kirjoittamaan siitä. Olisi ihanaa jos muutto olisi pelkällä tavaroiden kantamisella ohi, mutta kun sen lisäksi pitää vielä puunata ja putsata kahta asuntoa ristikkäin.
 |
| Entisen asunnon olohuoneen kaamea kaaos |
 |
| A ottaa rennosti muuttokaaoksen keskellä |
Ennen varsinaista muuttoa ehdimme muutamaan otteeseen tuomaan jo joitain muuttolaatikollisia tavataa uuteen asuntoomme. Muuttopuuhia kylläkin hidasti alussa alakerran parkettilattian hionta- ja vahaustyöt, mutta emme olisi kuitenkaan saaneet aivan suurimpia tavaroitamme edes rahdattua pienellä henkilöautollamme. Pakettiauton ja peräkärryn saimme muuttopäivänä lainaksi H:n äidin nykyiseltä mieheltä, joka myös tuli H:n äidin kanssa muuttoavuksi. Kantoavuksi singahti lisäksi hyvin nopealla aikataululla yksi H:n työkaveri. Vaikka meillä ei nyt ihan järkyttävästi tuota tavaraa olekaan, niin kyllä sitä silti pyöritteli useaan otteeseen päätään muuttolaatikoiden keskellä. Helpostihan siinä kului lähes koko päivä laatikoita ja kalusteita siirrellessä. Tosin itse en pystynyt tavaroiden rahtaamiseen paljoa osallistumaan, sillä minun oli pidettävä vierastavasta tyttärestäni huolta. Oma urakkani onkin siis sisältänyt lähinnä esineiden pakkausta ja muuttolaatikoiden purkua.
Miltä minusta nyt sitten tuntuu? Aivan mahtavalta! Ihan käsittämätöntä, että asumme oikeasti vuokra-asunnon sijaan omistusasunnossa, jossa voimme halutessamme tehdä jos jonkinmoisia muutoksia. En kaipaa lainkaan entiseen asuntoomme, vaikka se sijaitsikin mielestäni aika hyvällä paikalla. Niin monet asiat vanhassa vuokra-asunnossamme hankaloittivat omaa arkeamme: asunto kolmannessa kerroksessa, ei hissiä, ei tiskikoneliitäntöjä, suihkun alla kylpyamme, järjettömän vanhat vesihanat, joissa paine ei pysy sekuntiakaan, tupakoivat naapurit, tilan puute, epäsiistit seinät, pieni jääkaappi, tehoton uuni, epäkäytännölliset säilytystilat, järjettömät sauna- ja pesutupasäännöt... Näiden kaikkien asioiden kanssa oppi kyllä elämään, mutten kyllä koskaan oppinut viihtymään tuossa asunnossa. Sanoinkin useasti, etten koe vuokra-asuntoamme kodikseni.
 |
| Makuuhuone siivottuna |
 |
| Vanha olohuone siivottuna |
 |
| Vanha keittiö siivottuna |
 |
| Vanha keittiö siivottuna |
 |
| Näitä portaita ei tule ikävä |
Nyt, kun uudessa asunnossa on IHAN OIKEASTI tilaa, mahdollisuus tiskata tiskejä koneella, varata koko viikon ruuat samaan jääkaappiin, käydä omassa saunassa ja nukuttaa lapsi omassa pihassa, koen ensimmäistä kertaa olevani kotona. Minusta tuntuu, että voin vihdoin hengittää ja minulla on kodissani tilaa ajatella. Omien omakotitalossa aina asuneiden vanhempieni silmään 86,5 neliön kolmiomme on hyvinkin pieni, mutta meille se on juuri sopiva. Tässä on kaikki mitä tarvitsemme.
 |
| Uuden asunnon portaat ja eteistä |
 |
| A vakavissa muuttopuuhissa |
 |
| Muuttoa uuden asunnon päässä |
Edelleen joitain muuttolaatikoita lojuu lattialla purkamatta. Voisi siis sanoa, että muuttomme on siltä osin vielä hieman kesken. Muuttaminen pienen lapsen kanssa ei kuitenkaan ole ihan salamannopeaa toimintaa, sillä ensisijaisesti minun pitää huolehtia lapseni hyvinvoinnista. Pikkuhiljaa tavarat kuitenkin alkavat löytää omat paikkansa ja ehkäpä tuo H:kin jossain vaiheessa ehtii työ- ja harrastuskiireiltään laittamaan omia tavaroitaankin jonnekin.
-Massu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti