Turhautuminen

              Tänään on raskausviikkoja kasassa kaikkiaan 40+3. Arvioitu laskettu aika meni siis jo kolme päivää sitten, eikä Esikko vielä näytä merkkejä ulostulosta. Tuntuu, että kaikki supistuksetkin ovat loppuneet tyystin, eikä vessapaperiin ole tarttunut hitustakaan limatulpasta. Fyysisesti minulla on melkoisen hyvä olla, mutta henkisesti tämä alkaa olla jo aika rankkaa.

Minä odotan...

               Pahinta tässä tilanteessa on ehkä ulkopuolelta tuleva paine. En enää kestä kuulla puhelimen viestiääniä ja minua ahdistaa kirjautua sisään Facebookiin. En jaksaisi tai haluaisi vastailla joka päivä samoihin kysymyksiin:"Joko nyt?", "Eikö vieläkään?" "Supistaako jo?" Itku kurkussa olen kuitenkin jaksanut jokaiselle utelijalle vastata ja yleensä olenkin heittänyt koko homman täysin leikiksi:"Mitä sitä turhaan mennä synnyttämään, kun vauvaa on näin sisäisesti helpompi hoitaa!" "Ehkä mä jouluun mennessä olen lapsen ulos puskenu!", "Parempi vetää ihan loppuun asti! Muuten vois jäädä vaik jotain kokematta!"                 
               Ehkä raastavinta on kohdata lähes päivittäin yliuteliaat naapurit, jotka laukovat todella suoria ja ajattelemattomiakin kysymyksiä niin minulle, kuin H:lekin. Jos minua ei ole päivän aikaan näkynyt pogoilemassa ympäri taloyhtiötä, H joutuu selittämään tilaani uudestaan ja uudestaan naapureillemme. Naapurimme käyvät välillä jopa kuuntelemassa ovemme takana josko kuuluisi jo vauvan itkua. He tarkkailevat jatkuvasti, onko automme taloyhtiön pihassa ja tekevät havainnoistaan omia päätelmiään. Ymmärrettävästi olen halunnut viime viikkoina karttaa kaikkia kontakteja naapureihimme, sillä en jaksaisi aina kaivaa käsilaukusta tekopirteää hymyäni ja vastailla heidän uteluihinsa.

H:kin odottaa

                Näin jälkikäteen ajateltuna, olisi ehkä pitänyt olla kertomatta laskettua aikaa kenellekään. Tiedän, ettei utelijat kyselevät tilastani ihan hyväntahtoisuuttaan, mutta tässä vaiheessa kysymykset lähinnä vain ahdistavat. Minulle tulee kysymyksistä lähinnä sellainen tunne, että kehoni ei toimi oikealla tavalla, kunnei se tajua synnyttää. Kuitenkin tilanteeni on tällä hetkellä "Herran hallussa", enkä itse pysty paljoa vaikuttamaan synnytyksen ajankohtaan. En kestä enää kuulla yhtäkään synnytyksen käynnistysvinkkiä, sillä loppujen lopuksi synnytys alkaa silloin, kun oma keho ja lapsi ovat siihen valmiita.

-Massu

Ternimaitoa

            Kävimme eilen vanhempieni luona maalla ja sain kotiin viemisiksi mukaani litran purkin ternimaitoa. Kyseessä on siis lehmän "ensimaito", jota lehmä tuottaa ensimmäisinä päivinä juuri syntyneelle vasikalleen. Lehmätiloilla kyllä pidetään huoli siitä, että vasikka saa tarvitsemansa määrän emon ravintorikasta ternimaitoa, mutta ylimääräiset maidot yleensä otetaan talteen. Ternimaito onkin periaatteessa sitä samaa tavaraa, jolla ihmisäitikin vastasyntynyttä lastaan ruokkii. Siinä on kaikki jälkeläisen tarvitsemat ravintoaineet, vitamiinit, hivenaineet sekä vasta-aineet. Koska käsittelemätön ternimaito ei säily montaa päivää hyvänä jääkaapissa, säilötään se lähes aina pakasteena. Ternimaidosta voi tehdä jos jonkinmoisia herkkuja mm. juustoa tai pannukakkua. Tällä kertaa tein ternimaitosatsista lehmäntöyssyä eli ternimaitojuustoa. Tässäpä vielä helppo ohje:

Lehmäntöyssy

1l ternimaitoa
1-1,5tl suolaa

1. Sulata jäinen ternimaito huoneenlämmössä esim. lämpimässä (ei kuumassa) vesihauteessa. Älä laita maitoa mikroon lämpiämään, jottei maidon proteiinit ala jo tässä vaiheessa hyytyä. Pidä myös huoli siitä, ettei ternimaitoastiaan joudu sulatuksen aikana roskia tai vettä.

2. Kaada sulanut maito laakeaan uunin kestävään astiaan tai vuokaan. Sekoita mukaan suola.

Ainekset valmiina vuoassa

3. Paista n. 180-asteisessa uunissa uunin keskiosassa 45-60 min riippuen vuoan koosta. Juusto on valmista, kun pintaan on muodostunut hyytynyt kellertävä kuori, johon on tullut muutamia rusehtavia pilkkuja.

Täydellistä juustoa <3

4. Juuston voi nauttia joko lämpimänä tai kylmänä, sellaisenaan tai esim kaneli-sokerin tai hillon kera.

Itse nautin ternimaitojuuston sellaisenaan

Periaatteessahan ternimaitojuustoa voisi tehdä myös äidinmaidosta, mutten ainakaan itse raaskisi uhrata niitä pieniä tilkkoja, joita olen tähän mennessä saanut itestäni pakkaseen tiristetty. Jos joku nyt innostui ternimaidosta, niin tätä tavaraa voi kysellä lähimmiltä lypsytiloilta. Toki jotkin erikoiskaupat myyvät myös ternimaitoa, mutta suoraan tilalta maitoa saa huokeampaan hintaan.

-Massu

Laskettu aika!!!

         Tänään Esikko on ihan virallisesti-virallisesti täysiaikainen, sillä tänään tuli täyteen 40 viikkoa raskautta! Eilen illalla koitin jo vähän koputella vatsaani ja herätellä Esikkoa toimintaan, muttei hän halunnutkaan olla täsmällistä sorttia. Puhelu äitini kanssa ei yhtään lohduttanut, sillä hän kertoi omien raskauksiensa (3kpl) menneen kahdella viikolla yli lasketun ajan. Lopulta oli siis turvauduttava käynnistyksiin, eikä ensimmäiset käynnistysyritykset ole tehonneet. Minun kohdallani ylitys oli ollut kai kaikkein suurin, sillä synnyin 16 päivää lasketun ajan jälkeen. Sormet ristissä toivon, että Esikko osaisi ja haluaisi ihan oma-alotteisesti puskea vatsastani ulos.
            Eilen minulla oli vielä yksi viimeisistä äitiysneuvolakäynneistä. Neuvolassa taisi olla käynnissä jonkinmoinen syyssiivous, sillä hoitajat kärräsivät papereita ja välineitä ympäri taloa. Tuon huushollauksen vuoksi myös minun vastaanottoaikani hieman myöhästyi. Kerroin hoitajalle voineeni viime päivät fyysisesti aika hyvin, mutta mieli alkaa olla jo aika malttamaton. Varsinkin yksin ollessa aika tuntuu välillä oikein pysähtyvän. Hoitaja ei osannut minua oikein muuten lohduttaa, kuin sanomalla, että viimeistään kahden viikon päästä saisin synnyttää. Ilmeisesti hermostuneisuus ja malttamattomuus näkyivät myös verenpaineissani, sillä arvot olivat taas aika korkealla. Koska minulla ei ilmennyt mitään muita raskausmyrkytyksen oireita, ei hoitaja ollut arvoista kovin huolestunut. Jälleen kapusin kankeasti hoitopöydälle sydänääniä varten. Esikon syke oli n. 130. Hieman siis matalampi, kuin edellisillä kerroilla. Sf-mittaan oli tullut puolen sentin lisäys ja hoitajan mukaan Esikon pää on jo niin alhaalla kuin mahdollista.
             Vastaanottokäynnin aikana hoitaja otti myös puheeksi raskauden jälkeisen ehkäisyn. Kerroin miettineeni asiaa paljonkin ja tullut siihen tulokseen, ettei minun kohdallani vaihtoehtoja ole paljoakaan jäljellä. Missään nimessä en haluaa minkäänlaista hormonaalista ehkäisyä, eikä kuparikierukka sopisi minulle runsaiden ja kivuliaiden kuukautisten vuoksi. Lähes ainoaksi vaihtoehdoksi sitten jääkin kondomi... jippii... tai vaihtoehtoisesti selibaatti... On toki vielä kolmaskin vaihtoehto: olla ehkäisemättä, mutten välttämättä haluaisi saada toista lasta ihan samaan syssyyn.
            Lopuksi avauduin hoitajalle vielä kivunlievityspelostani. Hoitaja lohdutti sanomalla, että aika monet pärjäävät synnytyksen ajan ilman puudutteita pelkän oman asennoitumisen avulla. Äitinikin kertoi, ettei hän ole saanut yhdessäkään synnytyksessä mitään puudutuksia. Asian kertominen ääneen kuitenkin jollain lailla helpotti ja oli mukavaa huomata, ettei huoltani vähätelty.
             Nyt vain jatkan odottelua ja toivon, ettei raskauteni venyisi aivan yliaikaiseksi. Hieman jo nimittäin alkaa hiipiä mieleen ajatus siitä, ettei kehoni osaakaan toimia oikein.

-Massu

Raskaus yllätyksiä täynnä

             Ensimmäinen raskaus tuo varmasti jokaisen naisen elämään joitain yllättäviä asioita. Vaikka miten lukisi odottamista käsitteleviä kirjoja ja artikkeleita tai kyselisi tuttaviltaan neuvoja, jokainen kokee asiat kuitenkin omalla tavallaan. Nyt kerronkin, mitkä asiat ovat itselleni olleet täysin uusia tai yllättäneet minut

1. Neuvolakäyntien määrä
Tiesin kyllä, että neuvolakäyntejä koitetaan jatkuvasti vähentää taloudellisista syistä, mutten arvannut, miten harvakseltaan alkuraskaudessa neuvolassa oikeasti käydään. Välillä käntikertojen välissä saattoi hurahtaa parikin kuukautta, jolloin tunsi jäävänsä aika yksin.

2. Ultraäänitutkimusten määrä
Jotenkin minulla on ollut sellainen käsitys, että vauvan kehitystä seurattaisiin pitkin raskautta myös ultraäänen avulla. Olinkin hieman ihmettynyt, kun rakenneultrassa kätilö tokaisi:"Tämän jälkeen näettekin lapsen vasta synnytyksessä!" Raskauttani ei siis ole jouduttu tehostetusti seuraamaan, joten olen oikeasti nähnyt Esikon viimeksi ruudulta keväällä. Tietyllä tavalla tuntuu vähän kurjalta, sillä totta kai olisi mukavaa saada edes jonkinlainen mielikuva siitä, millainen heppu siellä masussa möngertää.

3. Totaalinen väsymys
Varsinkin alkuraskaudesta kärsin lähes lamaannuttavasta väsymyksestä ja edelleen tulee päiviä, jolloin voisin vain nukkua. Olin kuullut, että alkuraskaudesta nainen voi tuntea itsensä normaalia uupuneemmaksi, mutten arvannut väsymyksen iskevän niin voimakkaana. Pari kuukautta taisi kulua niin, etten työpäivän jälkeen käynyt jalallanikaan ulkona, sillä mieluummin nukuin.

4. Varhaiset selkäkivut
Ennen raskautta ajattelin, että selkäkivut liittyisivät lähinnä vatsan kasvamiseen ja kehon painopisteen muuttumiseen. Minulle olikin todellinen yllätys, että omat selkäkipuni alkoivat jo todella varhain ja pahimmillaan ne olivatkin jossain keskiraskauden kohdilla. Selkäkipujen syitä ei missään vaiheessa haluttu sen enempää tutkia, mutta luulen niiden johtuneen mm. nivelten löystymisestä ja kohtuni asennosta.

5. Seesteinen mieliala
Ihmisillä on monesti sellainen kuva, että raskaana olevat naiset ovat täydellisiä hormonihirviöitä, jotka saattavt pillahtaa itkuun milloin vain tai raivota pienimmistäkin asioista. Olen itse luonnostaan todella herkkä ja pelkäsinkin olevani raskauden aikana vieläkin herkkänahkaisempi. Jostain syystä hormonit ovatkin vaikuttaneet minuun täysin päinvastoin. En ole varmaan koskaan ollut mielialaltani näin tasainen. Toki välillä on tullut pieniä epätoivon hetkiä, mutta yleisesti mielialani on ollut oikein hyvä.

6. Ruokahalu
Minulta on moni kysynyt, millaisia mielihaluja minulle on tullut raskauden aikana. "Valitettavasti" minun on täytynyt vastata, ettei kerrassaan mitään. Suurimman osan ajasta minulla on ollut jopa aika huono ruokahalu, jolloin olen joutunut pakottamaan itseni syömään. Alkuraskaudesta toki pahoinvointi rajoitti paljonkin syömisiäni, muttei minulle senkään jälkeen ole muodostunut minkäänlaisia mielihaluja. Itse asiassa esim. makean syöminen on ollut minulle viime aikoina aika vaikeaa, sillä alan voida jo pienistäkin määristä huonosti.

7. Unettomat yöt
En arvannut, että nukkuminen raskaana voisi olla näin vaikeaa. Heräilen useita kertoja yössä selkä- ja lantiosärkyihin tai siihen, että minun on vain pakko vaihtaa kylkeä. Ja kyljen kääntö painavan mahan kanssa ei aina ole niin yksinkertaista... Välillä myös rakkoa pakottaa niin paljon, että on pakko käydä vessassa. Onneksi rakkoni on sen verran suuri, että yleensä selviän vain yhdellä vessakeikalla per yö.

8. Helle
Rakastan kesää ja kuumia ilmoja, enkä ole ikinä aikaisemmin valittanut kuumuudesta. En, vaikka olen työskennellyt leipomossa munkinpaistossa 40 asteen kuumuudessa ja hikoillut kuin pieni sika. Tämän kesän helteet kuitenkin tuntuivat todella tukahduttavilta, kun oma vatsakin hohkasi omaa lämpöään. Tunnenkin siis hieman huonoa omaatuntoa siitä, etten tänä vuonna hyödyntänyt kaikkia lämpimiä säitä köllötellen auringon paisteessa, sillä VIHAAN kylmiä säitä yli kaiken. Onneksi kesä tulee taas ensi vuonna takaisin ja saan nauttia mahdollisista lämmöistä Esikon kanssa.

9. Pelko
Viime syksyisen keskenmenon ja saamani diagnoosin (munasarjojen monirakkulaoireyhtymä) vuoksi pelkäsin todella pitkään menettäväni lapseni. Ihan vieläkään en uskalla toivoa parasta tai hehkuttaa koko maailmalle raskaudestani. Tämän vuoksi en ole esim Facebookissakaan halunnut tehdä "virallista ilmoitusta" tulevasta lapsesta.

10. Vatsani koko
Koska olen luonnostani aika pienikokoinen, kuvittelin vauvamahan näyttävän kehossani TODELLA suurelta. Loppujen lopuksi vatsani on kasvanut aika vähän, eivätkä tuttavanikaan meinaa uskoa kertyneiden viikkojen määrää. Jossain vaiheessa tunsin jonkinmoista alemmuutta pienestä mahastani, mutta nyt olen siitä vain ylpeä. Olen mm. välttynyt vatsan raskausarvilta kokonaan (kiitos myös hyvin elastisen ihoni).

        Ihan varmasti voisin jatkaa listaa vielä toisellakin kymmenellä, mutta tässä nyt oli ensimmäiset mieleeni pompsahtaneet asiat.