Tänään Esikko on ihan virallisesti-virallisesti täysiaikainen, sillä tänään tuli täyteen 40 viikkoa raskautta! Eilen illalla koitin jo vähän koputella vatsaani ja herätellä Esikkoa toimintaan, muttei hän halunnutkaan olla täsmällistä sorttia. Puhelu äitini kanssa ei yhtään lohduttanut, sillä hän kertoi omien raskauksiensa (3kpl) menneen kahdella viikolla yli lasketun ajan. Lopulta oli siis turvauduttava käynnistyksiin, eikä ensimmäiset käynnistysyritykset ole tehonneet. Minun kohdallani ylitys oli ollut kai kaikkein suurin, sillä synnyin 16 päivää lasketun ajan jälkeen. Sormet ristissä toivon, että Esikko osaisi ja haluaisi ihan oma-alotteisesti puskea vatsastani ulos.
Eilen minulla oli vielä yksi viimeisistä äitiysneuvolakäynneistä. Neuvolassa taisi olla käynnissä jonkinmoinen syyssiivous, sillä hoitajat kärräsivät papereita ja välineitä ympäri taloa. Tuon huushollauksen vuoksi myös minun vastaanottoaikani hieman myöhästyi. Kerroin hoitajalle voineeni viime päivät fyysisesti aika hyvin, mutta mieli alkaa olla jo aika malttamaton. Varsinkin yksin ollessa aika tuntuu välillä oikein pysähtyvän. Hoitaja ei osannut minua oikein muuten lohduttaa, kuin sanomalla, että viimeistään kahden viikon päästä saisin synnyttää. Ilmeisesti hermostuneisuus ja malttamattomuus näkyivät myös verenpaineissani, sillä arvot olivat taas aika korkealla. Koska minulla ei ilmennyt mitään muita raskausmyrkytyksen oireita, ei hoitaja ollut arvoista kovin huolestunut. Jälleen kapusin kankeasti hoitopöydälle sydänääniä varten. Esikon syke oli n. 130. Hieman siis matalampi, kuin edellisillä kerroilla. Sf-mittaan oli tullut puolen sentin lisäys ja hoitajan mukaan Esikon pää on jo niin alhaalla kuin mahdollista.
Vastaanottokäynnin aikana hoitaja otti myös puheeksi raskauden jälkeisen ehkäisyn. Kerroin miettineeni asiaa paljonkin ja tullut siihen tulokseen, ettei minun kohdallani vaihtoehtoja ole paljoakaan jäljellä. Missään nimessä en haluaa minkäänlaista hormonaalista ehkäisyä, eikä kuparikierukka sopisi minulle runsaiden ja kivuliaiden kuukautisten vuoksi. Lähes ainoaksi vaihtoehdoksi sitten jääkin kondomi... jippii... tai vaihtoehtoisesti selibaatti... On toki vielä kolmaskin vaihtoehto: olla ehkäisemättä, mutten välttämättä haluaisi saada toista lasta ihan samaan syssyyn.
Lopuksi avauduin hoitajalle vielä kivunlievityspelostani. Hoitaja lohdutti sanomalla, että aika monet pärjäävät synnytyksen ajan ilman puudutteita pelkän oman asennoitumisen avulla. Äitinikin kertoi, ettei hän ole saanut yhdessäkään synnytyksessä mitään puudutuksia. Asian kertominen ääneen kuitenkin jollain lailla helpotti ja oli mukavaa huomata, ettei huoltani vähätelty.
Nyt vain jatkan odottelua ja toivon, ettei raskauteni venyisi aivan yliaikaiseksi. Hieman jo nimittäin alkaa hiipiä mieleen ajatus siitä, ettei kehoni osaakaan toimia oikein.
-Massu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti