torstai 11. syyskuuta 2014

Kommenttia kommentin perään

            Varmasti jokainen kuulee raskautensa aikana jos jonkinmoisia kommentteja koskien niin vatsakummun kasvua, kuin tulevaa elämänmuutosta. Tässä joitain sutkautuksia, joita olen itse tänä aikana "saanut" kuulla:

"Niin, sun äitilläs on tulos jo kuudes lapsenlapsi ja mulla ei oo viel yhtään! Että miäti sitä!" äitinäni huomattavasti vanhempi, katkera entinen naapurin rouva totesi kuullessaan raskaudestani.

"Kyl ne lapset kannattaa sit tehdä samaan syssyyn. Muuten sisarusten välille muodostuu hirveetä katkeruutta harrastusten myötä. Jos vanhempi alottaa nuorena jalkapallon, niin sit se nuorempi saa seisoskella kentän laidalla ihan pikkuruisesta lähtien. Jos ne lapset on suht saman ikäsiä, niin ne voi kuitenki alottaa sen harrastuksen sit edes suht samaan aikaan, eikä siit nuoremmasta sillon tuu sitä "perheen tähtipelaajaa". "H:n frisbeegolf-kaveri.

"Kyl se on niin, et teijän matkustelut tais olla tässä! Ei sen pikkusen kanssa sitte mihinkään lähetä!" H:n appiukkopuoli ilmoitti raskauteni puolessavälissä.

"Alat sä olla jo aika paksu!" äitini laukoi viime maanantaina.

"Kyl toi on aika hassu toi sun vatsas! Ihan ku olisit jalkapallon syöny!" jälleen äitini n. viikko sitten.

"Meinaaks sää, et sää tommoseen hameeseen enää kauaa mahdut? Joudut viel usiampaan kertaan vaihtamaan vaatteita, ennen ku lapsi syntyy!" isoäitini kertoi raskauteni puolessa välissä.

"Ai, en mä sua huomannu! Katoin vaan sun mahaa!" setäni vaimo kertoi törmätessäni häneen lähi-Prismassa.

"Noh, kohta se syntyy! On se jännää aikaa! Mut voi se olla kivaaki!" naapurimme kertoi eilen.

"Kyl sen vauvan kans on se elämä sit aika raskasta! Sit et saa enää nukkua niin paljoo ku nyt, eikä se unikaa enää oo samanlaista!" totesi kollegani aikana, jolloin oikeasti saatoin vuorokauden aikana nukkua yhteensä kolme tuntia.

"Ei raskauden aikana saa harrastaa liikuntaa, koska lapsi voi kuolla hapen puutteeseen!" kertoi eräs tuttava jo ennen raskauttani.

"Nauti viel elämästä ku pystyt! Sit oot kiinni seuraavat 18 vuotta siinä lapsessa, eikä ne ongelmat ainakaan helpota vuosien myötä!" rohkaisevia sanoja kollegalta.

"Kukaan ei saa nukkua mun pinnasängyssä! Ei varsinkaan kukaan poikalapsi!" ilmaisi H:n veljen tytär kuullessaan, että hänen vanha pinnasängystään tulee meidän lapsemme ensimmäinen vuode.

            Kyllä kanssaihmiset sitten tarjoavatkin piristäviä ja rohkaisevia sanoja :) Millaisia kommentteja te muut olette mahtaneet saada aiheesta?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti