Neuvola 37+0

        Pitänee se uskoa: laskettuun aikaan on enää tasan 3 viikkoa. Siis 21 päivää! Koko raskauden kestoon suhteutettuna tuo 3 viikkoa tuntuu aivan käsittämättömän lyhyeltä ajalta. Vaikka raskauteni menisi yliajallekin, odotus kestäisi enää maksimissaan 5 viikkoa. Viikko 37 on siinä mielessä merkkipaalu, että Esikko ei ole enää syntyessään ennenaikainen. Kaikki merkittävät rakenteet ovat nyt kehittyneet ja seuraavat viikot kuluvat lähinnä hienosäätöön ja painon kerryttämiseen. Meidän lapsemme on siis tavallaan jo aivan valmis <3

37+0

         Klo 11.00 minulla oli tänään neuvola ja tällä kertaa kanssani rupatteli ihan oma neuvolahoitajani. Tässä välillä hoitajat ovat paljonkin vaihdelleet sairastapauksien ja kesälomien vuoksi. Hoitaja kyseli totuttuun tapaan vauvan liikkeistä, supistuksista, turvotuksista, päänsäryistä, yleisestä voinnista, kivuista ja muusta sen sellaisesta. Painoakin oli tullut jonkin verran lisää, vaikka koitan aina sulkea kilomäärät visusti pois mielestäni. Kohta olen miltei H:n painoinen... Virtsa oli puhdas. Verenpaineet olivat laskeneet taas normaalille tasolleen. Viime kerralla kun arvot pompsahtivat melkoisiin lukemiin, mutta tuolloin arvoissa taisi olla pieni "lääkärilisä". Hoitopöydällä kuunneltiin vauvan sydänääniä. Vaikka Esikko ryhtyi hieman rymyämään, pysyivät sykkeet 135 ja 140 välillä. Sf-mitta oli 31,5, piirun verran keskikäyrän alapuolella. Samalla hoitaja tunnusteli, missä asennossa Esikko makoilee ja kyllä hän oli asettunut jo aika visusti pää alaspäin ja pikkuhiljaa hän alkaa painua yhä alemmas. Ei ihme, että alavatsassa ja hävyssä on alkanut tuntua todella voimakasta paineen tunnetta! Lopuksi hoitaja katsoi vielä viimeisten verikokeideni tulokset, joista olinkin hieman yllättynyt. Ajattelin, että viime aikainen väsymystilani olisi johtunut anemiasta, mutta rauta-arvoni ovat koko ajan vain parantuneet. Ensimmäisissä laboratoriokokeissa rauta-arvoni oli 128, sitten 130 ja nyt 133. Ei ollenkaan huono asia! Streptococcus agalactiae -arvo oli negatiivinen, joten minun ei tarvitse synnyttämään mennessä syödä antibiootteja. Seuraava aika sovittiin n. viikon päähän. Tästä lähin kun raskauttani seurataan neuvolassa viikon välein aina viikolle 41 asti (jos vaan on tarvis).
        Tuntuu tavallaan jopa haikealta, että odotusaika on kohta ohi. Selkäkivuista ja pienistä krempoista huolimatta vointini on kuitenkin ollut melko hyvä ja suuremmilta ongelmilta on säästytty kokonaan. Toki monet vaivat tai ongelmat saattavat ärsyttää tai haitata hetkellisesti todella paljon, mutta raskauteni on luojan kiitos edennyt koko ajan kuitenkin normaalisti. Näin ensisynnyttäjänä sitä varmasti myös herkemmin reagoi kehon viesteihin, sillä kaikki muutokset ovat itselle aivan uusia. Nyt haluankin nauttia viimeisistä viikoista ja tehdä kaikkea mukavaa: käydä kirjastossa, lenkkeillä, pyöräillä, askarrella, leipoa, tunnustella Esikon liikkeitä vatsapeitteiden läpi ja ihastella pyöreää vatsaani.

-Massu