Elämällä on suunta

          A päätti eilen, että hänen elämänsä kulkee tällä hetkellä kehää. Neiti nimittäin oppi eilen kääntymään selältä vatsalleen ja kulunut vurokausi onkin ollut pelkkää pyörimistä. Yölläkään A ei meinannut malttaa nukkua, kun vähän väliä piti uutta taitoa esitellä. Taitavat pienen aivot käydä seuraavien päivien aikana vähän ylikierroksilla, niin hieno ja uusi juttu tämä on!

Mennään ihan mullinmallin

           Koko perheemme osalta taas vuokralaisten elämä on tullut tiensä päähän. Tänään kävimme pankissa hieman kättelemässä ja siinä ohessa tuli tehtyä kauppakirjat tulevasta asunnostamme. Nyt olemmekin H:n kanssa ihan virallisesti asuntovelallisia (=aikuisia?). Pankista ulos kävellessä olo oli käsittämättömän helpottunut ja onnellinen. Avaimet saamme maaliskuun puolessavälissä, jolloin pääsemme tekemään hieman pintaremonttia (esim. alakerran parkettilattian hionta ja lakkaus). Nykyinen vuokrasopimuksemme päättyy maaliskuun lopussa, joten muuttoa ei tarvitse suorittaa muutaman tunnin sisällä. Huhhuh, tajuan varmaan vasta kuukauden kuluttua, mitä tänään ihan oikeasti tuli tehtyä!

Asuntokaupan korruptiolahjat

-Massu

Ajatuksia äitiyspakkauksesta

           Tjahas... tänään avatessani tietokoneen, en ole voinut välttyä "kuumimpaan uutiseen" törmäämiseltä. Nimittäin vuoden 2015 äitiyspakkaus on vihdoin julkaistu ja sen jako aloitetaan heti, kun edellisen vuoden boksit on jaettu. Tarkemmat kuvat tämän vuoden tarjonnasta löytyvät Kelan sivuilta, jonne löydät linkin alla olevan kuvan kuvatekstistä. En sen enempää arvostele tämän vuoden pakkausta, muuta kuin, että makuupussi ja pussilakana ovat paljon kauniimmat, kuin viime vuonna, toppahaalari on makuupussi-ominaisuutensa vuoksi kätevämpi ja pakkaukseen on lisätty (onneksi) nännirasva sekä kuumemittari.

Kuva: Kela

              Itselleni oli selviö, että ottaisin äitiysavustuksen nimenomaan äitiyspakkauksena, enkä rahana. Kuitenkin pakkaus sisältää paljon ensisynnyttäjälle tärkeitä asioita, jotka toimivat hyvänä starttipakettina. Vaikka edelleen pidän äitiyspakkausta mahtavana keksintönä, on viime vuoden pakkauksesta jäänyt meillä käyttämättä valtaosa. Osa vaatteista on miltei heti lentänyt ulkonäkönsä vuoksi kaapin perälle, kun taas esim. kaikki housut, puolipotkarit ja potkarit ovat olleet meidän neidille täysin väärää mallia.

Muuten suloiset, mutta aivan väärän malliset potkupuvut

Housut ovat olleet aivan liian isoja vyötäröstä ja potkuhousuissa on ollut aivan liian lyhyet jalkaosat.

Täysin väärän mallisia housuja

Lisäksi talvitamineet ovat olleet meidän syysvauvalle vielä liian suuria töppösiä ja hanskoja lukuunottamatta, joten niillekään ei ole ollut pahemmin käyttöä. Muutamat vaatteet taas ovat olleet yksinkertaisesti huonolaatuisia, sillä nepit ovat saattaneet olla hyvinkin hempuleita tai joistain vaatteista saumat ovat revenneet alta aikayksikön. Ainoat kunnon käytössä olleet artikkelit ovat olleet kynsisakset, toppatöppöset, kestovaippa (käynyt tosin jo liian pieneksi), lämpömittari, aluslakana, pari bodya, paksummat sukat ja itse äitiyspakkauksen laatikko.

A:n sänkynä toiminut laatikko

         Kokemuksella voinkin siis todeta, että äitiyspakkauksen sisältöä on helppo arvostella pelkästään ulkoisesti, mutta vasta kokeilemalla tietää, mikä toimii ja mikä ei. Siksipä en voikaan sanoa, miten "hyvä" uusi äitiyspakkaus on verrattuna esimerkiksi viime vuoden pakkaukseen. Loppujen lopuksi tärkeintä kuitenkin on, että vaatteet ja varusteet ovat helppokäyttöisiä ja sopivia, eivät pelkästään kauniita.

-Massu

Miltä vauva tuoksuu?

            Silloin, kun A vielä matkusteli kompaktisti masussani, moni kehoitti minua sitten haistelemaan paljon vastasyntynyttä lastani. Samat (usein naispuoliset) ihmiset hullaantuvat pienistä lapsista ja hehkuttavat, miten ihana tuo "vauvan tuoksu" onkaan. Vaikka olen hoitanut monia lapsia, jopa lähes vastasyntyneitä, en ollut ennen oman lapsen syntymää ihan tavoittanut tuota "tuoksua". Ajattelin, että ehkä sitten itse äitiytyessäni oma lapseni tuottaisi jotain maagista eteeristä parfyymia, josta itsekin huumaantuisin.
            Lapseni syntyi ja minä haistelin. Ensimmäiset nuuhkaisut sain, kun A nostettiin vastasyntyneenä rinnalleni. Oman analyysini mukaan hän tuoksui lähinnä raudalta, sillä olihan hän tullut maailmaan melkoisen verisotkun siivittämänä.
            Lapsivuodeosastolla jatkoin tuon "salaisen tuoksun" metsästystä, mutta omasta mielestäni vauvani haisi vain sairaalatekstiileiltä. Siis sellaiselta kliiniseltä käsidesin ja muiden pesuaineiden sekamelskalta.
            Päästyämme kotiin nuuhkiminen jatkui.. ja jatkui... ja jatkui... Päivät muuttuivat viikoiksi ja viikot kuukausiksi, eikä vauvani ole edelleenkään mielestäni tuoksunut mitenkään "erityiseltä". Muita mukavia tuoksuja sen sijaan olen löytänyt.
           Ruokailun jälkeen saattaa välillä lentää puklu, jolloin lapseni haisee happamalta maidolta. Joskus puklua jää kaulamakkaroihin hautumaan, jolloin hajuelämys on vielä hieman kirpakampi.
           Ja kun tulee kakka, niin... noh, se haisee vauvankakalta. Tietämättömille huomautuksena, että täysimetetyn vauvan kakka ei haise ihan samalta, kuin kiinteitä popsivan taaperon. Haju ei siis ole useinkaan läheskään niin voimakas, sillä äidinmaidossa ei paljoa prosessoitavia bakteereja ole. Tosin rota-rokotteen jälkeen tavara saattaa tuoksahtaa vähintäänkin mielenkiintoiselta... Lisäksi kakka haisee yleensä paljon pahemmalta kertakäyttö- kuin kestovaipassa.
            Hikisenä lapseni tuoksuu nihkeältä iholta. Jos hiuspohjaan on jäänyt karstaa (keltaista pakkautunutta talia ja ihoa), päänahka saattaa kosteana haista hieman eltaantuneelta.
            Olen näiden kuukausien aikana miettinyt, onko hajuaistissani vikaa, olenko vain tunteeton vai onko lapseni sellaista harvinaista sorttia, joka ei eritä päätä sekaisin laittavaa tuoksua. Vai onko ihan normaalia, ettei äiti huumaannu lapsensa tuoksumaailmasta? Vaikken tuota merkittävää "jotain" olekaan löytänyt, en koe menettäneeni äitinä mitään kovin suurta. Olen silti pystynyt luomaan vahvan siteen omaan lapseeni, joka perustuu moniin muihin aspekteihin, kuin tuoksuun. Ja eikös se ole kuitenkin tärkeintä?

-Massu

Muu-maa-maalla

          Vanhempieni tilalla ja samalla myös minun lapsuudenkodissani on tapahtumassa sukupolvenvaihdos, kun vanhempi isoveljeni ottaa tilan omiin nimiinsä. Itse asiassa paperilla veljeni on jo virallisesti tilan isäntä, mutta vanhempani punkkaavat vielä samassa talossa sen aikaa, että heidän tuleva asuntonsa on täysin rempattu. Koska minä olen lapsuudenkodistani muutettuani asunut aika ahtaissa asunnoissa, en ole kaikkia todellisesti omistamiani tavaroita voinut raahata mukanani. Mutta nyt, kun meillekin on tulossa muutto isompaan asuntoon, päätin lähteä hieman kartoittamaan maalle, mitä sieltä löytyisi tulevaan kotiimme.
          Tämä olikin ensimmäinen kerta sitten synnytyssairaalan, kun me nukuimme A:n kanssa eri paikassa, kuin H. Muutenkin on tullut yövyttyä poissa kotoa todella vähän, joten pakattavien tavaroiden määrää ei vielä oikein osaa arvioida. Niinhän siinä kävi, että puolet A:n vaatteista jäi käyttämättä ja vaipoistakin kului vain puolet.
           Kaksi yötä, jotka maalla vietimme, olivat A:n osalta hyvin kaoottisia. A tuntui olevan maisemanvaihdosta hyvinkin sekaisin, joten hän pyöri ja häsläsi kumpanakin yönä lähes koko ajan. Vaikka tyttö ei saanut yöllä kunnolla nukutuksi, oli hän jo aikaisin aamulla pirteä kuin peipponen ja piristi äidinkin väsynyttä mieltä iloisella lirkuttelullaan. Hauska yllätys oli myös se, että A:n 5-vuotias serkkupoika T kömpi aamulla kanssamme samaan sänkyyn, jossa sitten kutittelimme A:aa ja höpöttelimme niitä näitä.

Serkkupoika leikkimässä A:n kanssa.

T olikin kylässä ensimmäinen, jota A ei paljoa vierastanut. Itse asiassa toisen yön jälkeen A jopa naureskeli T:n touhuille ja oli aina innoissaan nähdessään tämän. Varsinkin pappaansa A tuntui vierastavan erityisen paljon, eikä hän meinannut viihtyä minuuttiakaan pappansa sylissä. Paljon ei tullut siis päivälläkään levättyä, kun A halusi olla lähinnä sylissäni tai ainakin lähellä minua.
            Ensimmäisen yön jälkeen kävimme myös oman isoäitini eli A:n isomamman luona kylässä. Isomamma on jo 91-vuotias ja senkin vuoksi jo hieman höppänä. Edelleen hän asuu omassa kodissaan, jonne hänelle on järjestetty erilaisia palveluita. Isomamman muistista ja mielenliikkeistä kertoo mm. se, että hän oli järkyttynyt kertoessani asuntokaupoista. Hänen mielestään emme saisi muuttaa Turkuun (asumme siis jo nyt Turussa), koska sieltä on niin pitkä matka lapsuudenkotiini. Hän ei myöskään muistanut, että minulla on lapsi, vaan hän ihmetteli kovin, kenet minä kannoin hänen kotiinsa.
           Lähdin maalle tosiaan tarkoituksenani katsoa tavaroita tulevaan kotiimme. Muutamia huonekaluja olen varannut itselleni jo aikoja sitten, joten tllä kertaa keskityimme lähinnä "pikkutilpehööriin". Joitain astioita sieltä löytyikin, vaikken vielä luvannut tuoda niitä Turkuun. Nykyiseen asuntoomme ei mahdu enää yhtään ylimääräistä tavaraa, enkä osaa vielä edes hahmottaa, miten paljon kaappitilaa jo nykyiset astiamme vievät uudessa kodissamme. Pari purkkia ja leivosvuokia kuitenkin otin jo nyt matkaani, sillä ne eivät vie paljoakaan tilaa. Lisäksi olen jo kauan havitellut vanhan äitiyspakkauksen makuupussia (luultavasti vanhemman veljeni syntymästä) ja nyt sain sen kotiini.

Meidän "uusi" makuupussimme!

Muutama kotiimme haalimani löytö.

           A sai taas uusia kokemuksia ja sai olla tekemisissä muidenkin kuin vain vanhempiensa kanssa. Vaikka tyttö oli erossaan isästään parin päivän ajan, tunnisti hän erossaolon jälkeen edelleen isänsä kasvot. Tai niin ainakin kuvittelisin, koskei hän isäänsä vierastanut. Tänään aamulla hän oikein tankkasikin isän läheisyyttä ja koitti saada isältään paljon huomiota silittelemällä raapimalla isänsä rintaa ja tuijottaen iloisesti isäänsä syvälle silmiin. Ihanaa, kun koko perhe on taas kasassa <3 (tai noh... H lähti pelaamaan salibandya täksi päiväksi, joten perheaika alkaa vasta illemmalla...)

-Massu