Muu-maa-maalla

          Vanhempieni tilalla ja samalla myös minun lapsuudenkodissani on tapahtumassa sukupolvenvaihdos, kun vanhempi isoveljeni ottaa tilan omiin nimiinsä. Itse asiassa paperilla veljeni on jo virallisesti tilan isäntä, mutta vanhempani punkkaavat vielä samassa talossa sen aikaa, että heidän tuleva asuntonsa on täysin rempattu. Koska minä olen lapsuudenkodistani muutettuani asunut aika ahtaissa asunnoissa, en ole kaikkia todellisesti omistamiani tavaroita voinut raahata mukanani. Mutta nyt, kun meillekin on tulossa muutto isompaan asuntoon, päätin lähteä hieman kartoittamaan maalle, mitä sieltä löytyisi tulevaan kotiimme.
          Tämä olikin ensimmäinen kerta sitten synnytyssairaalan, kun me nukuimme A:n kanssa eri paikassa, kuin H. Muutenkin on tullut yövyttyä poissa kotoa todella vähän, joten pakattavien tavaroiden määrää ei vielä oikein osaa arvioida. Niinhän siinä kävi, että puolet A:n vaatteista jäi käyttämättä ja vaipoistakin kului vain puolet.
           Kaksi yötä, jotka maalla vietimme, olivat A:n osalta hyvin kaoottisia. A tuntui olevan maisemanvaihdosta hyvinkin sekaisin, joten hän pyöri ja häsläsi kumpanakin yönä lähes koko ajan. Vaikka tyttö ei saanut yöllä kunnolla nukutuksi, oli hän jo aikaisin aamulla pirteä kuin peipponen ja piristi äidinkin väsynyttä mieltä iloisella lirkuttelullaan. Hauska yllätys oli myös se, että A:n 5-vuotias serkkupoika T kömpi aamulla kanssamme samaan sänkyyn, jossa sitten kutittelimme A:aa ja höpöttelimme niitä näitä.

Serkkupoika leikkimässä A:n kanssa.

T olikin kylässä ensimmäinen, jota A ei paljoa vierastanut. Itse asiassa toisen yön jälkeen A jopa naureskeli T:n touhuille ja oli aina innoissaan nähdessään tämän. Varsinkin pappaansa A tuntui vierastavan erityisen paljon, eikä hän meinannut viihtyä minuuttiakaan pappansa sylissä. Paljon ei tullut siis päivälläkään levättyä, kun A halusi olla lähinnä sylissäni tai ainakin lähellä minua.
            Ensimmäisen yön jälkeen kävimme myös oman isoäitini eli A:n isomamman luona kylässä. Isomamma on jo 91-vuotias ja senkin vuoksi jo hieman höppänä. Edelleen hän asuu omassa kodissaan, jonne hänelle on järjestetty erilaisia palveluita. Isomamman muistista ja mielenliikkeistä kertoo mm. se, että hän oli järkyttynyt kertoessani asuntokaupoista. Hänen mielestään emme saisi muuttaa Turkuun (asumme siis jo nyt Turussa), koska sieltä on niin pitkä matka lapsuudenkotiini. Hän ei myöskään muistanut, että minulla on lapsi, vaan hän ihmetteli kovin, kenet minä kannoin hänen kotiinsa.
           Lähdin maalle tosiaan tarkoituksenani katsoa tavaroita tulevaan kotiimme. Muutamia huonekaluja olen varannut itselleni jo aikoja sitten, joten tllä kertaa keskityimme lähinnä "pikkutilpehööriin". Joitain astioita sieltä löytyikin, vaikken vielä luvannut tuoda niitä Turkuun. Nykyiseen asuntoomme ei mahdu enää yhtään ylimääräistä tavaraa, enkä osaa vielä edes hahmottaa, miten paljon kaappitilaa jo nykyiset astiamme vievät uudessa kodissamme. Pari purkkia ja leivosvuokia kuitenkin otin jo nyt matkaani, sillä ne eivät vie paljoakaan tilaa. Lisäksi olen jo kauan havitellut vanhan äitiyspakkauksen makuupussia (luultavasti vanhemman veljeni syntymästä) ja nyt sain sen kotiini.

Meidän "uusi" makuupussimme!

Muutama kotiimme haalimani löytö.

           A sai taas uusia kokemuksia ja sai olla tekemisissä muidenkin kuin vain vanhempiensa kanssa. Vaikka tyttö oli erossaan isästään parin päivän ajan, tunnisti hän erossaolon jälkeen edelleen isänsä kasvot. Tai niin ainakin kuvittelisin, koskei hän isäänsä vierastanut. Tänään aamulla hän oikein tankkasikin isän läheisyyttä ja koitti saada isältään paljon huomiota silittelemällä raapimalla isänsä rintaa ja tuijottaen iloisesti isäänsä syvälle silmiin. Ihanaa, kun koko perhe on taas kasassa <3 (tai noh... H lähti pelaamaan salibandya täksi päiväksi, joten perheaika alkaa vasta illemmalla...)

-Massu