Tyttö jo 1 kk

          Jipii, tänään tyttäreni on jo kuukauden ikäinen! Jokainen päivä ja viikko on kulunut hurjan nopeasti, vaikka niitä uuvuttaviakin päiviä on seassa useita. Tässä hieman asioita, mitä tyttäreni nykyisin puuhailee:
           "Esteri" käy n. 12 kertaa vuorokaudessa rinnalla syömässä eli n. kahden tunnin välein. Öisin hän syö 3-4 tunnin, päivällä 2-4 tunnin ja iltaisin tunnin välein. Illat on siis varattu aina vähän tiheämpään tankkaukseen. Enää tyttö ei vietä rinnalla tuntikausia, vaan hän irrottaa imuotteensa 15-30 minuutin päästä ruokailun alusta. Päivällä hän ei välttämättä nukahda ruokailuun, mutta yöllä sammuminen on taattu. Lähes kaiken maitonsa hän on tähän mennessä saanut suoraan rinnasta. Pari kertaa olen antanut hänelle pullosta pakkaseen aikaisemmin pumppaamaani maitoa. Tyttö on ehdottomasti sitä mieltä, että rinta on paras vaihtoehto, vaikka tavara olisi ihan samaa!

"Antaisko äiti maitoo?"

            Tyttö menee yöunille joka päivä n. klo 20-21 riippuen vähän päivän imetysrytmistä. Toki voisin viedä hänet aikaisemminkin yöunille, mutta tämä rytmi sopii tällä hetkellä itselleni parhaiten. Viimeinen syöttökerta ennen yöunia saattaa olla hyvin pitkä ja raivoisa, sillä tyttö saattaa välillä nukahtaa rinnalle heräten hetken päästä hirveään raivoon. Samalla saatan lauleskella "Esterille" kaikkia osaamiani tuutulauluja ja puolet virsikirjan tuotannosta sekä silitellä hänen hiuksiaan. Lopulta tyttö sammahtaa, jolloin siirrän hänet omaan koppaansa nukkumaan. Siirron aikana hän yleensä havahtuu hereille, mutta nukahtaa hetken päästä muristuaan yksinään muutaman minuutin ajan. Joskus häntä joutuu rauhoittelemaan pariin otteeseen koppaan siirtämisen jälkeen, mutta tilanteeseen auttaa usein tutti. Tämän viikon tyttö on nukkunut taas ihan hyvin, joten vanhemmatkin ovat saaneet hieman levätä. "Esteri" harvoin itkee yöllä, sillä hän ilmaisee silloin tarpeitaan ähisemällä, heilumalla, ilmeilemällä ja murisemalla. Siinä vaiheessa, kun tytön vuoteesta alkaa kuulua erinäistä mölinää, täytyykin hetki katsoa, möliseekö hän vain unissaan vai riehuuko hän oikeasti nälkänsä vuoksi.

            Meillä ei ole mitään tarkkaa heräämisaikaa aamuisin. "Esteri" päättää itse, milloin haluaa herätä kunnolla päivän touhuihin, mutta usein tuo aika sijoittuu johonkin välille klo 7.30-9.30. Heräämistä säestää hyvin usein melkoinen pierukonsertti, sillä jostain syystä "Esteri" paukuttelee tähän aikaan ihan koko ajan.  Aamusyötön jälkeen tyttö on yleensä oloonsa hyvin tyytyväinen, jolloin hän saattaa viihtyä jonkin aikaa ihan yksin köllien sängyllä. Tässä välissä on usein minun mahdollisuuteni tehdä itselleni vähän aamupalaa. Välillä se ei kuitenkaan onnistu, kuten esim. tänään jouduin askartelemaan aamiaiseni yhdellä kädellä tyttären kölliessä sylissä.
            Olemme pyrkineet käymään ainakin kerran päivässä ulkona vaunuilemassa. "Esteri" malttaa yleensä nukkua juuri vaunulenkin ajan, mutta kotiin tullessamme hän alkaa jo kitistä vaunukopassa päästäkseen pois.
            Iltapäivisin on "Esterin" seurusteluaika, jolloin hän ei välttämättä malttaisi millään nukkua. Tällöin hän katselee tarkkaavaisesti kasvojani, kun höpöttelen hänelle ummet ja lammet maailman menosta. Välillä hän vastaa jutteluuni lyhyillä äänteillä ja eilen hän väläytti ensi kertaa todella leveän hymynkin. Myös kirkkaat valot ja värikkäät esineet herättävät tytössä mielenkiintoa. Vatsallaan ollessaan hän nostelee päätään ja killittelee ympärillään olevia asioita.

            Sylissä tyttö viihtyy todella paljon. Jopa niin paljon, ettei välillä meinaa rauhoittua missään muualla. Kantoliina on todella in, sillä liinan sisällä saa kuunnella äidin rauhoittavia sydänääniä ja olla ihan lähellä äitiä.
             Vaikka joinain päivinä mikään ei tunnu onnistuvan, eikä "Esteri" ole mihinkään tyytyväinen, koen hänen silti olevan aika "helppo" lapsi. Olen aika paljon oppinut tuntemaan tyttäreni tarpeita ja temperamenttia ja hänkin on oppinut koko ajan enemmän luottamaan minuun. Tyttö kasvaa ja kehittyy aivan hurjaa vauhtia. Olenkin joutunut jo luopumaan osasta koon 50 vaatteista, sillä nepparit meinaavat paukkua auki. Toisaalta todella haikeaa, mutta toisaalta aivan mahtavaa tietää, että tyttö kasvaa hyvin!

-Massu

Kuukausi sitten synnytyssalissa

         Tuntuu hassulta ajatella, että tasan kuukausi sitten kävelin synnytysosaston käytävillä odottaen synnytyksen edistyvän. Vielä tähän aikaan päivästä kivut eivät olleet omasta mielestäni kovin pahoja, vaikka olinkin sinnitellyt niiden kanssa jo n. 12h. Hymykin oli vielä aika herkässä ja synnytysosastolla otetussa videopätkässä jopa tanssin. Naiivisti toivoin, että saisin jo kohta ponnistaa ja lapsi olisikin jo sylissäni. Ajattelin olevani yksi niistä, joiden synnytys etenisi pikavauhtia, jolloin kivunlievitystä ei edes ehtisi miettiä. En voinut olla enempää väärässä, sillä pakertamista oli jäljellä vielä kahdeksan tuntia.
          Heti lapsen synnyttyä ja muutama päivä synnytyksen jälkeenkin minulla oli hyvin voimakas "ei-enää-ikinä" -tunne. Vaikka olinkin mielestäni kestänyt todella hyvin synnytyskipua ja synnytys oli noin kaikenkaikkiaan sujunut mallikkaasti, ei silti ajatus saman rumban läpikäymisestä tuntunut kovin läheiseltä. Synnytyksen jälkeen minusta tuntui, kuin olisin juossut maratonin ja vetänyt monen tunnin intensiivisen lihaskuntotreenin sen päälle ilman tankkausta tai nesteytystä. Lihaksiani särki ja voimat olivat aivan loppu. Kaiken kukkuraksi alapää tuntui siltä, kuin siellä olisi sodittu. Istuminen tuntui hankalalta ja virtsaaminen sattui.
           Mutta kuinkas sitten kävikään? Jo viikon päästä synnytyksestä katselin haikeana synnytysosastolla otettuja kuvia ja toivoin voivani vielä joskus kokea saman. Kyllä, synnytys edelleen tuntui rankalta kokemukselta, mutta samalla kokemus oli hyvin voimaannuttava. Minun oma kehoni on osannut viestiä maailmalle, että lapsi on valmis ja vartaloni osasi hoitaa homman alusta loppuun aivan itse. Olen vieläkin täysin häkeltynyt siitä, ettei synnytystäni tarvinnut käynnistää, eikä edes kalvoja puhkaista. Toki seuraavaa synnytystä haikaillessa on pakko muistaa, ettei asiat välttämättä seuraavalla kerralla mene yhtä sutjakkaasti. Vaikka alunperin olinkin toivonut mahdollisimman luonnollista synnytystä, ei epiduraalipuudutuksen ottaminen miltei 20 tunnin supistusrupeaman jälkeen jäänyt millään lailla harmittamaan. Voi olla, etten olisi osannut samalla tavalla rentoutua edes pariksi tunniksi ilman puudutusta. Silloin synnytys olisi voinut pitkittyä entisestään.  Minulle ei siis jäänyt minkäänlaisia pelkoja tai traumoja synnytyksestäni, joten uuden lapsen saaminen synnytyksen puolesta ei sittenkään tunnu enää niin kaukaiselta ajatukselta... tai jos nyt odotetaan edes hetki ja katsotaan, miten lapsiperheen arki sujuu edes tämän yhden neidin kanssa ;)

-Massu

Pienen lahjat

         Monet juuri lapsen saaneet ovat varmaankin tottuneet hukkumaan lahjoihin, joita sukulaiset ja läheiset tuovat juhlistaakseen uutta tulokasta. Meille noita lahjoja on siunaantunut vain muutamia, sillä luonamme ei ole edes käynyt paljoa vieraita. Minua tilanne ei paljoakaan haittaa, sillä emme oikeastaan ole mitään vailla. Lisäksi (hieman jopa itsekkäänä) olisin mieluusti tietoinen siitä, millaisia vaatteita tai leluja lapselleni hankitaan... Toisaalta saimme jo ennen lapsen syntymää aika paljon mm. vaatteita ja muuta vauvasälää ystäviltä ja sukulaisilta. Tässäpä kaikki, mitä olemme sukulaisiltamme lapsen syntymän jälkeen saaneet:         
            Heti kotiuduttuamme saimme lahjaksi (kummi)tädiltäni vaaleanpunaraitaisen mekon ja housut. Housut ovat kokoa 68 ja mekko kokoa 74. Menee siis vielä tovi, että pääsemme näitä tyttärellemme sovittelemaan.

           Myös anoppini ja tämän nykyinen mies antoivat "Esterille" vaaleanpunaraitaisia vaatteita. Sekä body että housut ovat kokoa 62.

            Viime perjantaina vanhempani tupsahtivat kylään ja heillä oli mukanaan vähän vaatetta pikkuiselle. Setäni ja tämän vaimo olivat lähettäneet kokoa 62 olevan bodymekon.

Lisäksi äitini oli käynyt ostamassa koon 56 vaaleanpunaisen haalarin sekä koon 62 kietaisupaidan.

Jos nyt ihan totta puhutaan, niin tuon vaaleanpunaisen haalarin vaaleanpunainen sävy ei aivan itseäni miellytä, mutta eiköhän tyttö sen itselleen kelpuuta. En ole niinkään hempeiden vaaleanpunaisten ja -sinisten perään, vaan pidän enemmän voimakkaista väreistä (vaikka värjäsinkin vähän aikaa sitten pari bodya tahallani vaaleanpuanaiseksi punaisten pyykkien joukossa...).
            Että jollei tytöllä nyt muuta ole, niin ainakin vaatteita piisaa!

-Massu

Hyvästit perhepedille

           Ensimmäiset kolme viikkoa kotosalla "Esteri" on nukkunut minun ja H:n kanssa samassa vuoteessa. Tämä järjestely on helpottanut mm. yöimetyksiä, sillä minun ei ole tarvinnut nostaa tyttöä viereeni imetyksen ajaksi ja nostaa taas takaisin omaan sänkyynsä syötön jälkeen. Nyt koin, että olisi koko perheen unien kannalta parasta koittaa lapsen nukuttamista omaan sänkyyn (tai oikeastihan sänkynä toimii vielä äitiyspakkauksen laatikko).
              Illalla vetäydyimme "Esterin" kanssa tuttuun tapaan hämärään makuuhuoneeseen, jossa syötin tytön viimeisen kerran ennen yötä. Normaalisti "Esteri" on nukahtanut sänkyyn aika helposti, mutta hetken torkuttuaan hän on säpsähtänyt hereille pariin otteeseen. Tällä kertaa nostin tytön äitiyspakkauksen laatikkoon hänen nukahdettuaan. Asetin vielä varmuuden vuoksi "Esterin" vatsan kohdalle tyynyn, jotta hänellä olisi turvallinen olo. Yllätyksekseni hän ei havahtunut kertaakaan hereille ennen seuraavaa syöttöä. Hän nukkui jopa niin rauhallisesti, että jouduin pariin otteeseen tarkastamaan, hengittääkö tyttö ollenkaan. Ensimmäinen tunti omaa tehokasta uniaikaani meni siis vain tarkastellessa "Esterin" tilaa. Hyvin hän pärjäsi ja heräsikin vasta neljän tunnin päästä. Nostin hänet rinnalle imetystä varten ja siirsin syötön jälkeen takaisin koppaan. Ja jälleen tyttö nukahti pienen pulina/ähinä/murinahetken jälkeen ilman sen suurempia rauhoitteluja. Kaikenkaikkiaan "Esteri" heräsi kolme kertaa syömään. Välillä hän kyllä örisi ihan vain unissaan, mutta nyt hänen ääntely ei paljoa häirinnyt omia uniani.
              Yhteenvetona voisinkin todeta, että laatikkokokeilu oli koko perheen puolesta oikein onnistunut. "Esteri" nukkui levollisesti omassa sopessaan ja vanhemmatkin saivat hieman rauhallisemman yön. Toki en enää itse voinut sammahtaa kesken imetyksen, vaan minun piti pysyä skarppina tytön nukahtamiseen asti. Nyt kun vuoteessa oli kolmen ihmisen sijaan vain minä ja H, tilaakin tuntui olevan aivan ruhtinaallisesti. Otinkin kaiken ilon irti parivuoteemme pinta-alasta ja nukuin koko yön selälläni X-asennossa. Vaikka olisi ihanaa nukkua hamaan tulevaisuuteen asti pieni tuhisija kainalossa, on meidän perheen parempi silti siirtyä pikkuhiljaa erillisiin vuoteisiin.

-Massu