Erosta selvittiin

          Pikkujoulut on nyt vietetty ja koko perhe selvisi ehjin nahoin. Jopa tyttö, joka oli ensimmäistä kertaa isovanhempiensa hoteissa. Vaikka jossain vaiheessa ikävä pääsikin yllättämään, oli ilta kaikenkaikkiaan oikein mukava ja hauska.
          Vanhempani saapuivat perjantaina n. klo 16, jolloin hieman ohjeistin heitä tytön hoidossa. Esittelin hoitopisteen tarvikkeet, ohjeistin vaipanvaihdossa ja näytin miten pakastetun äidinmaidon kanssa toimitaan. Minun oli tarkoitus imettää "Esteri" vielä hetkeä ennen Logomoon lähtöä, mutta tyttö päätti vielä nukkua siinä vaiheessa. Nappasinkin vain rintapumpun mukaan siltä varalta, että rintani meinaisivat poksahtaa illan aikana. Pikaiset suukot lapsoselle ja isän kyydillä Logomoon.
            Nämä olivat siis H:n työpaikan pikkujoulut, joihin olivat myös työntekijäiden avecit tervetulleita. Klo 18.00 pääsimme sisään Logomoon, jossa meille ja monille muille pikkujouluseurueille oli varattu oma pöytä ruokailua varten. Alkumaljaksi saimme lasilliset äklömakeaa glögiä, joka oli vieläpä hieman terästettyä. Koska rintamaitoon päätyy äidin nauttimasta alkoholista aivan minimaalinen määrä, uskalsin minäkin  juoda tuon n. 1,5 desin glögiannoksen. Muista alokoholitarjoiluista sitten kieltäydyinkin, vaikka "firman piikkiin" olisi saanut lotrata. Ruokana oli seisovasta pöydästä kaikenmoisia herkkuja mm. lohta, caesar-salaattia, possua, marinoitua punajuurta ja perunoita. Vaikka ruoka oli todella maittavaa, en jaksanut syödä kuin yhden lautasellisen. Jälkiruoaksi oli kahvia/teetä sekä suklaahyydykekakkua. Ruoan yhteydessä tuli rupateltua niitä näitä H:n työkavereiden ja näiden seuralaisten kanssa. Paljon puhuimme lapsista, sillä isolla osalla taisi olla omia lapsia.

Oli kakkuu kans!

            Ilta huipentui stand up -show'hun, jonka esiintyjinä olivat Joonas Pitkänen, Heli Sutela, Ismo Leikola ja André Wickström. Aivan huikeita huumorisuorituksia kaikki! Miten sattuikaan, mm. André Wickströmin setit käsittelivät lähinnä lapsiperheen arkea, joten aihe upposi kuin kuuma veitsi voihin. Väliajalla koitin pumppailla räjähtämispisteessä olleita rintojani, muttaoli valinnut hippavaatteiksi aivan vääränlaisen mekon tuota puuhaa varten. Pumppaukset jäi pumppaamatta ja jatkoin samoilla rinnoilla esitysten loppuun asti.
            Itse lähdin kotiin heti stand up -esitysten jälkeen, mutta H jäi vielä istumaan iltaa työkavereidensa kanssa. Pikaisen keskusteluhetken perusteella ilta oli tytön osalta sujunut oikein hyvin. Äitini oli vielä juuri ennen tuloani jostain syystä ottanut miltei desin maitoa lämpiämään varmuuden vuoksi. Jouduin kuitenkin kaatamaan lopulta maidot viemäristä alas, sillä tyttö jatkoi uniaan reilun kolmen tunnin verran. Samalla minulla oli myös sen verran ikävä jo tyttöäni, että mieluumin halusinkin seuraavalla kerralla syöttää hänet omasta rinnastani. Onneksi tuota maitoa nyt tulee sen verran paljon, ettei tuon määrän heittäminen pois tuntunut kovin pahalta. Ennen nukkumaanmenoa pumppailin vielä ylimääräiset maidot pois rintamukselta, sillä tunnin sisällä olisin varmaan itse hukkunut maitoon.
             Yhteenvetona voisinkin todeta, että oli oikein onnistunut irtiotto ja kaikki sujui paremmin kuin olisin osannut ajatellakaan. Ihan heti en ole lähdössä uudestaan viihteelle, mutta tämän kokemuksen jälkeen en ehkä koe olevani NIIN sidottu kotioloihin, kuin aikaisemmin.

-Massu

Ensimmäinen ilta erossa

            Tänään on itselleni hyvin jännä ja samalla myös hieman pelottava päivä. Tulen nimittäin olemaan ensimmäistä kertaa erossa tyttärestäni ihan kunnolla, n. viiden tunnin ajan. Kaksi kertaa olen tätä ennen ollut vain ihan hetken erossa lapsestani, kun kotiutumispäivänä minun oli pakko saada monen päivän laitoselämän jälkeen hieman happea ja yhtenä päivänä H kävi tytön kanssa pikaisesti kaupassa.
            Olen jo lukuisia kertoja ollut perumassa tämän päivän menoamme, sillä en haluaisi jättää lasta vielä muiden hoidettavaksi alle kahden kuukauden iässä. Olemme siis menossa H:n firman pikkujouluihin Logomoon, jossa syömme ensin illallista ja sen jälkeen nautimme stan-up -esityksistä. Pääohjelma loppuu n. klo 22.00, jonka jälkeen Logomon aulassa olisi vielä tarjolla musisointia Ismo Leikolan johdolla, mutta itse varmaan hilpaisen jo siinä vaiheessa kotiin. Pikkujouluihin piti ilmoittautua jo joskus elokuun lopulla, jolloin ajattelin tytön olevan mahdollisesti jo reilusti kahden kuukauden ikäinen tässä vaiheessa. Toisin kuitenkin kävi, kun tyttö viihtyikin kohdussani hieman pitemään.
              Omat vanhempani tulevat hoitamaan tyttöä pikkujoulujen ajaksi. Varastoon pumpattua rintamaitoa on jo otettu pakkasesta jääkaappiin sulamaan ja kaikki tarvittavat hoitovälineet on asetettu helposti saataville. Ihan hirveän vaikeaa arvioida tarvittavan maidon määrää, kunnei yhtään tiedä, miten paljon tyttö syö kerralla. Olen kyllä koittanut laskeskella taulukoiden avulla jotain suuntaa-antavaa, mutten siltikään voi olla täysin varma. "Esteri" kun saattaa joinain päivinä syödä 10 ja joinain 16 kertaa, iltaisin vielä todella usein. Siitä onkin hieman haastavampaa laskea keskimääräinen kerta-annos... Otinkin maitoa sulamaan ihan reilusti, ettei se ainakaan lopu kesken. Kaiken siis pitäisi olla kunnossa iltaa varten, mutta silti minua pelottaa ja ahdistaa. Osaksi pelkoni johtuvat siitä, että "Esterillä" oli tuossa muutama kiukku-päivä, jolloin hän itki suoraa huutoa varsinkin iltaisin. Mikään ei tuntunut auttavan, ei rinta, ei syli, ei tutti, ei hyssyttely. Rinnalla raivottiin oikein pahemman kerran, eikä iltasyötöistä meinannut tulla mitään. Olenkin nyt pelännyt vaarantavani täysimetyksen kokonaan, sillä pikkuinen joutuu poissaolomme aikana syömään pelkkää pulloa. Niinhän sanotaan, ettei imetysongelmien ilmaantuessa kannattaisi heti turvautua pulloon, vaan sitkeästi jatkaa imetystä. Noh, kahtena edellisenä iltana "Esteri" on kuitenkin ollut hyvin rauhallinen, vaikka lyhyitä nurinahetkiä välillä tuleekin. Toivottavasti siis tämäkin ilta sujuisi hänen osaltaan rauhallisissa merkeissä, vaikkei hän saakaan rinnalta läheisyyttä.               
                Samalla minua jännittää myös itseni puolesta, sillä rintani kuitenkin täyttyvät illan aikana maidosta, enkä voi maitoa imetyksen kautta rinnoista poistaa. Minun onkin kai pakko ottaa rintapumppu mukaan, jotta saan mahdollisesti pakottavat rinnat jossain välissä tyhjennettyä. Hieman vain inhottaa ajatus julkisella paikalla pumppaamisesta, tapahtui se sitten vaikka vessassa.
                Toisaalta taas pieni irtiotto vauva-arjesta voi tehdä hyvääkin, sillä minun ja H:n välit ovat viime aikoina olleet hieman kireät. Toivottavasti pystyisimme kumpikin rentoutumaan ja turhilta kiistoilta vältyttäisiin.
               Nyt on pakko mennä halittelemaan tuota ihanaa pikkuista vähän varastoon! Minulla onkin häntä jo valmiiksi ikävä, vaikken ole vielä edes mennyt mihinkään!

-Massu

Minun syntymäpäiväni

           Tällä päivämäärällä 26 vuotta sitten äitini makaili Salon aluesairaalan synnytysosastolla. Sieltä synnyin minä klo 14.57 "hyvinsyöneenä" ja tuuheatukkaisena. Painoa minulla oli n. 4,5 kiloa ja olin viihtynyt äitini kohdussa 16 päivää yli lasketun ajan. Olin toivottu lapsi ja minun myötäni perheemme jäsenluku vakiintui viiteen.
            Tänä vuonna vietän omia syntymäpäiviäni hyvin rauhallisissa merkeissä. En tosin ole viettänyt millään lailla syntymäpäiviäni n. kymmeneen vuoteen (ellei oteta laskuun yhtiä minulle järjestettyjä yllärisynttäreitä...). Aamu alkoi leppoisasti n. klo 05.30, kun "Esteri" päätti laulaa minulle syntymäpäivälaulun. Hän ei nimittäin halunnutkaan enää nukahtaa imetyksen päätteeksi, vaan jollotteli jonkin aikaa yksinään hymyillen kuin pieni aurinko. Samassa myös H heräsi, antoi suukon poskelleni ja toivotti hyvää syntymäpäivää. Voiko parempaa lahjaa edes saada? Oma perhe lähellä ja kaikilla niin hyvä olla <3
            Olen monen viikon ajan pohtinut, milloin lopetan tyttäreni kasvokuvien julkaisemisen blogissani. Olin jo ennen lapsen syntymää päättänyt, etten julkaisisi hänestä kuin muutamia kuvia aivan ensiviikoilta, sillä en ole paljastanut myöskään omia kasvojani. Monesti aivan pienet lapset kuitenkin ovat vielä aika saman näköisiä, jolloin heitä on vauvakuvista aika vaikeaa erottaa. Koska tyttärelläni alkaa jo olla jonkin verran persoonallisia piirteitä, olen päättänyt julkaista tänään oman syntymäpäiväni kunniaksi hänestä viimeistä kertaa kasvokuvan. Samainen kuva löytyy myös tämän vuotisista joulukorteistamme. Kuvan takana on äiti-kaverini J, joka kuvaa myös työkseen. J on erikoistunut erityisesti lapsi- ja raskausajan kuvaukseen, joten kukapa olisi sopinutkaan tyttäremme kuvaamiseen paremmin. J:lä on myös omat kotisivut, jotka löytyvät TÄÄLTÄ. Vaikka "Esteri" ei hirveästi tykännyt olla kuvattavana, onnistui J:n napata hänestä edes yksi vähän pirteämpi otos. Eikös olekin melkoisen veikeä neiti?

Pieni tonttutyttö

-Massu

Aivokäyrät

          Tänään olikin varsin jännä päivä "Esterille", sillä hän pääsi osallistumaan aivotutkimukseen. Älkää pelästykö, pienen aivoja ei porattu auki, vaan aivojen toimintaa seurattiin päähän laitetun anturin avulla. Lasta ei siis millään lailla vahingoitettu.
           Tapahtumasarja sai alkunsa siitä, kun viime viikolla FinnBrain-tutkimuksesta soitettiin ja pyydettiin minua osallistumaan lyhyeen osatutkimukseen lapsen ollessa kahdeksan viikon ikäinen. Koska minulla ei ollut täksi päiväksi mitään suunnitelmia, suostuin mielelläni mukaan. Olimme siis jo raskausaikana mukana FinnBrain-tutkimuksissa, jossa kerättiin tietoja minun ja H:n stressitasoista- ja tekijöistä. Puhelimessa minulle selvitettiin, että kyse on tällä kertaa tutkimuksesta, jonka avulla selvitetään, miten lapsen aivot reagoivat erilaisiin tunneääniin (esim. vihaiseen, lempeään tai neutraaliin puheeseen). Samalla suostuin osallistumaan imetystutkimukseen, jonka tarkoituksena taas on selvittää äidinmaidon koostumusta ja sen vaikutusta lapseen.
            FinnBrain-tutkimuskeskuksessa meidät otti vastaan nuori nainen, joka ohjasi meidät tutkimushuoneeseen. Huoneessa sain lypsää käsin pieneen lasiastiaan n. 20 ml maitoa. Lypsymisen jälkeen sain täytettäväkseni lomakenivaskan, jossa kyseltiin omista ruokailutottumuksistani ja suhtautumisestani syömiseen. Lisäksi palautin tytön vaipasta ottamani kakkanäytteen, jonka olin pakannut FinnBrainilta aikaisemmin postissa saamaani näytepurkkiin. Lypsämisen ja lomakkeiden täytön ajan tyttö kökötti tutkimusvastaavan sylissä hyvin sopuisasti. Saimme vielä lahjaksi vaaleanpunaraidallisen froteehaalarin, vaikka tutkimusvastaava aluksi luulikin lasta pojaksi. Luulin aluksi, että minun pitäisi pukea haalari tytölle päälle aivotutkimukseen, mutta saimmekin haalarin ihan vain kiitoksena osallistumisesta.
              Pikaisen vaipanvaihdon jälkeen meidät kutsuttiin toiseen tutkimushuoneeseen, jonka keskelle oli sijoitettu kotoisa sohvatuoli. Kanssani tutkimushuoneeseen tuli kaksi miespuolista tutkijaa, jotka ohjasivat minut istumaan tyttö sylissäni tuolille. Toinen tutkijoista alkoi lätkiä "Esterin" kasvoihin pikkuruisia tarroja, joiden avulla seurattiin tutkimuksen aikana tytön kasvonliikkeitä. Sitten tytön päähän laitettiin sideharsolla kiinni silikonista tehty anturi, josta lähti johtoja tutkijan tietokoneeseen. Ennen varsinaisen tutkimuksen alkua tutkijat dokumentoivat tapahtumat still-kuvin. Sitten huonetta hieman hämärrettiin, videokamera laitettiin päälle ja nauha laitettiin pyörimään. Nauhalta tuli harvakseltaan eri äänensävyillä puhuttuja lauseita. "Esteri" ei oikein tutkimuksesta välittänyt. Häntä alkoi hyvin nopeasti harmittaa, eikä tuttikaan siinä vaiheessa rauhoittanut. Pariin otteeseen anturi liikahti huonoon asentoon, jolloin tutkimus täytyi aloittaa alusta. Jossain vaiheessa ehdotin, että voisin koittaa rauhoittaa tyttöä syöttämällä tämän. Hetkeksi tyttö rauhoittuikin, miltei jopa nukahti, mutta heti jatkaessamme tutkimusta hän alkoi taas kitistä. Lopulta tutkijat päättivät lopettaa tutkimuksen. En siis tiedä, saivatko he lopulta tarvittavat tiedot vai epäonnistuiko tutkimuksen suorittaminen osaltamme täysin. Onneksi en siis ole joutunut itse maksamaan tutkimuksesta mitään, sillä tulosten puolesta saattoi olla aika hukkareissu.
             Toki kyseisenlaiset tutkimuksiin osallistumiset vievät oman aikansa ja vaativat osallistujilta hieman vaivannäköä, mutta kyseessä on kuitenkin mielestäni tärkeä asia. Tämänlaisten tutkimusten perusteella voidaan saada selville, miten ympäristö ja perimä vaikuttavat jo pieniin lapsiin. Saatu informaatio taas voi auttaa ymmärtämään erilaisia ilmiöitä tai tiedon avulla voidaan muokata tulevaisuudessa suosituksia tai ohjeita. Vaikken itse saakaan kyseisistä tutkimuksista lopullisia tutkimustuloksia, osallistumiseme hyödyttää mahdollisesti yhteistä hyvää. Kaikki tutkimus on tervetullutta ja vie yhteiskuntaa eteenpäin!

-Massu