Lapsivuodeosasto

          Niin kuin viime tekstissäni lupasinkin, tällä kertaa kerron hieman omista lapsivuodeosastokokemuksistani.
           Saavuttuamme "Esterin" kanssa lapsivuodeosastolle jätimme hyvästit H:le ja menimme sylittelemään sairaalavuoteelle. Muutaman tunnin pieni tuhisi paitani alla ja pari kertaa taisi imeä rintaanikin. Paljoa en saanut nukuttua, vaikkei "Esteri" hirveästi edes huutanut yön aikana. Päin vastoin, hän oli kovinkin rauhallinen. Aamupala-aikaan nousin ensi kertaa sängystä ylös varovaisin askelin ja kohta seisoinkin verilammikossa. Vuosin todella paljon verta ja kutsuin hoitajan avukseni, jotta pääsin käymään vessassa. Ensimmäinen päivä menikin lähinnä sängyssä maatessa, sillä en meinannut pysyä oikein tolpillani. Hoitaja toi ruoat vuoteeseeni, jotten pyörtyisi kesken aterianhakumatkan ja välillä "Esteri" otettiin hetkeksi hoitajan syliin siksi aikaa, että saisin rauhassa syödä. Hemoglobiiniarvojani ei kuitenkaan haluttu selvittää, vaikka olin menettänyt paljon verta sekä synnytyksessä että jälkivuotona. H tuli päivällä lyhyen työpäivänsä päätteeksi viettämään aikaa kanssamme ja itsellekin tuli paljon pirteämpi ja levollisempi olo. Myös omat vanhempani kävivät katsomassa tuoretta lapsenlastaan ja ihailivat tätä kovasti. Muuten ensimmäinen päivä sujui lähinnä imetystä harjoitellen ja "Esteriä" katsellen.
          Ensimmäinen kokonainen yö osastolla oli hyvin kaoottinen. En kuulunut niihin onnekkaisiin, jotka saavat lapsivuodeosastolta oman huoneen vaan jouduin jakamaan saman ahtaan huoneen kahden muun äidin ja lapsen kanssa. "Esikko" oli aika hiljaa, mutta aina nukahtamisvaiheessa säpsähti toisten lasten itkuun, eikä häntä sen jälkeen saanut rauhoitettua kuin antamalla rintaa. Imettäminen tuntui koko ajan vaan pahemmalta, sillä muutenkin todella herkät nännini olivat nyt todella suuren rasituksen alla. Pyysin lopulta hoitajan auttamaan imetyksessä, mutta purskahdin itkuun hänen todetessaan:"Kuules, kun nää ekat päivät nyt vaan on sellasia, et lapsi haluaa olla mahdollisimman paljon tissillä. Et ei me voida täällä vanhempien puolesta päättää, annetaanko tuttia vai ei. Lapsi on kuitenki sun vastuulla ja sun pitäs tietää, mitä sille antaa. Jos mä nyt meen puhuu tol vastaavalle hoitajalle susta, niin voit sillä aikaa miettiä, et mitä haluut!" Olin aivan järkyttynyt hoitajan kommentista, enkä meinannut saada itkua loppumaan. Seuraava hoitaja tuli rauhoittelemaan minua ja totesi, ettei lapseni välttämättä saanut juuri sillä hetkellä haluamaansa määrää maitoa rinnoistani, joten hän toi muutaman millilitran lisämaitoa pullosta annettavaksi "Esterille". Se toimikin kuin unilääke ja tyttö nukkui muutaman tunnin kuin tukki.
            Tiistaina "Esteri" kylvetettiin ensimmäistä kertaa ja harjoittelin kätilön ohjauksessa mm. napatyngän hoitoa, poimujen putsausta yms. Muuten päivä kuluikin imetellen ja pari kertaa vaippaa vaihtaen. Olin edelleen tosi väsynyt, mutta pystyin jo liikuskelemaan hieman paremmin kuin maanantaina. Tunsin koko päivän olevani aika yksin, sillä H ei päässyt työpaikkansa koulutustilaisuuden takia käymään kuin pikaisesti sairaalalla. Koska imetys ei meinannut sujua kätilöiden hyvistä vinkeistä huolimatta, olisin tarvinnut hieman rakkaani tukea. "Esterin" imuote todettiin useaan kertaan todella hyväksi ja imetysasentoja vaihdeltiin ja tarkastettiin. Silti imetys tuntui siltä, kuin rinnanpäitäni olisi nokittu irti.

"Esteri" otti rennosti

            Keskiviikkona "Esteri" pääsi lastenlääkärille, joka totesi "Esterin" olevan todella terve ja virkeä pieni tyttö. Jälleen kerran hän sai kehuja rauhallisuudestaan. H:kin ehti olla kanssamme paljon kauemmin, sillä hän lähti hieman aikaisemmin töistä pois. Iltapäivällä "Esteriltä" piti vaihtaa vaippa ja H itse halusi suorittaa operaation. Minusta oli todella liikuttavaa katsella, miten H omistautui hommaansa ja miten hänen rakkautensa paistoi hänen otteistaan. Imetys ei vieläkään ottanut sujuakseen ja tuntui musertavalta kuunnella, kun verhon toisella puolella samana päivänä synnyttänyt äiti tuntui hukkuvan maitomäärään. Pari aivan ihanaa kätilöä koitti kaikin keinoin tukea minua imetyksessä, mutta aina vain sattui. Hengähdin aina helpotuksesta, kun "Esteri" lopetti imemisen. "Esterin" takia kuitenkin jaksoin uskoa imetyskykyyni, sillä minusta kuitenkin tuntui todella palkitsevalta, että voisin tarjota hänelle maailman parasta ravintoa.
             Torstaina minulle esitettiin se merkittävä kysymys:"Haluaisitteko te kotiutua tänään?" Vastasin myöntävästi, sillä asuminen kahden äiti+lapsi -kombon kanssa samassa huoneessa aiheutti minulle todella paljon stressiä, enkä saanut lainkaan tarvitsemaani lepoa. Samalla olin todella epävarma siitä, miten pärjäisin imetysongelmieni kanssa kotona. Ehtona kotiutumiselle oli, että "Esterin" paino ei olisi tippunut liikaa syntymäpainosta. Ensimmäisenä päivänä pudotusta oli tullut 165g ja toisena 65g (yht. 6,6%). Huokaisin helpotuksesta, kun "Esteri" olikin saanut 50g painoa takaisin toiseen punnituspäivään verrattuna. Meillä oli siis lupa kotiutua. Kätilö kuitenkin pyysi meitä vielä jäämään lounaaseen asti, jotta hän voisi kertoa sekä minulle, että toiselle huonetoverilleni joitain asioita koskien kotiutumista. Sain ennen lähtöä myös ohjausta käsin lypsämiseen ja olin yllättynyt, miten paljon sainkin viiden minuutin aikana maitoa ulos.

Vihdoin kotiin!

               Kaikenkaikkiaan olen todella kiitollinen lapsivuodeosaston omistautuneille kätilöille ja hoitajille, joiden apu oli käden ulottuvilla aina tarvittaessa. Vaikka TYKS:ä parjataan siitä, ettei se ole kovin imetysmyönteinen laitos, ainakin minua tuettiin kaikin mahdollisin tavoin omassa imetyksessäni. Tulokset eivät välttämättä olleet kovin mahtavia, mutta ainakin minua koitettiin auttaa. Jotkut kätilöt saattoivat viettää sängyn reunalla jopa puoli tuntia kertoen imetysasennoista ja seuraten imetystäni. Ainoan poikkeuksen tuohon hoitajien joukkoon teki se yksi hoitaja, joka kieltäytyi auttamasta imetyksessä ensimmäisenä yönä. Positiivista osastossa oli myös se, että sairaala tarjosi periaatteessa aivan kaiken: vaatteet sekä minulle että lapselle, vaipat, hoitovälineet, pyyhkeet yms. Siinä mielessä osasto oli todella turvallinen ja hyvä paikka harjoitella vauva-arkea. Negatiivista taas oli se, ettei ahtaissa huoneissa saanut kunnon yksityisyyttä tai rauhaa, eivätkä äiditkään saa tarvitsemaansa lepoa synnytyksen jälkeen.

-Massu