Olen joutunut hieman uudelleen ohjelmoimaan ajatuksiani viime päivinä raskauden mentyä "yliajalle". Normaalistihan raskauden keskimääräinen pituus on n. 40 viikkoa, mutta loppujen lopuksi aika harvat lapset syntyvät laskettuna aikana. Hajontaa on siis runsaasti suuntaan jos toiseenkin. Nyt olenkin päättänyt asettaa itselleni uuden ja tähän tilanteeseen realistisemman lasketun ajan ensi viikon perjantaille, jolloin raskausviikkoja tulee täyteen 42. Siihen asti aion elää mahdollisimman rauhallista ja normaalia arkielämää ja nauttia kahdenkeskisistä hetkistä H:n kanssa.
Tämä päivä onkin kulunut aika lailla neuvola-asioita hoidellessa. Heti aamuvarhain H heitti minut terveyskeskuksen laboratorioon raskausmyrkytystesteihin. Laboratotiohoitaja sanoi tulosten olevan valmiina vasta joskus klo 14.00 jälkeen, mutta soittelin silti normaaliin puhelinpäivystysaikaan (klo 12-13) neuvolan hoitajalle. Arvoissa ei kuulemma muuten ollut mitään vikaa, muuta kuin että uraatti-arvo (virtsahappo) oli pikkuisen koholla. Näin taisi olla edellisissäkin kokeissa, mutta arvosta ei kuulemma vielä kannata olla huolissaan. Vasta sitten pitäisi huolestua jos verenpaineet olisivat reilusti yli 140/100, kärsisin päänsärystä tai minulla olisi näköhäiriöitä. Näillä siis jatketaan ensi viikkoon asti. Neuvolapuhelun jälkeen soitin TYKS:n äitiyspoliklinikalle saamastani käynnistyslähetteestä. Käynnistysarvio tehdään ensisynnyttäjien kohdalla viimeistään raskausviikolla 41+5, joten minun olisi pitänyt saada aika ensi keskiviikolle. Ihan karvat nousivat pystyyn kuunnellessani vastaanottovirkailijan puhinaa hänen etsiessä poliklinikan kalenterista edes jonkinmoista rakoa. Keskiviikkoon ei kuulemma saanut tungettua yhtään mitään ja muutkin seuraavan viikon päivät näyttivät toivottomilta. Lopulta virkailija sanoi tunkevansa minut tiistai-iltapäivään johonkin klo 14-14.30 väliin. Lääkäri ottaisi minut vastaan, kun muilta kiireiltään ehtisi. Silloin arvioitaisiin, jäisinkö suoraan käynnistykseen vai laitettaisiinko minut vielä kotiin odottamaan "parempia päiviä". Vaikka käynnistyksen ajankohta ei vieläkään ole varma, en jaksa enää tässä vaiheessa ottaa asiasta stressiä. Tärkeintä kuitenkin on, että arviointiaika on varattuna ja tulen silloin olemaan asiantuntevissa käsissä. En voi muuta, kuin luottaa lääkärin arvioon (yrittäen toki vaikuttaa itku-potku-raivareilla...).
-Massu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti