Miniloma Helsingissä

            Pahoittelen jo etukäteen... Luvassa on hyvin pitkä ja kuiva kuvaus "huimasta matkastamme" Helsinkiin!           
            Torstaina heitin ilmoille ajatuksen, että olisi ihanaa vain lähteä jonnekin matkalle. Meidän piti jo talvilomalla ottaa äkkilähtö jonnekin lämpimään, mutta suunnitelmamme menivät hiema plörinäksi. H sairastui johonkin ihme suolistotulehdukseen ja minä kärsin järjettömästä raskauspahoinvoinnista. Ihan äkkilähtöä Kanarialle emme tällä kertaa ottaneet, vaan varasimme koko viikonlopuksi hotellin Helsingistä. Meille oli oikeastaan ihan sama, minne lähtisimme. Kunhan saisimme pienen maisemanvaihdoksen ja saisimme olla kahden ilman mitään kiireitä ja suunnitelmia.
              Lähdimme kohti Helsinkiä heti H:n päästyä töistä kotiin perjantaina. Matkalla hieman keskustelimme, missä kumpikin haluaisi käydä. H ilmoitti haluavansa käydä urheiluvälineliikkeissä etsimässä uutta salibandymailaa rikkoutuneen tilalle. Minä taas olin laittanut yhden äitiysvaateliikkeen osoitteen korvan taakse. Muuten päätimme keskittyä vain rentoutumiseen.
             Radisson Blu Royal -hotellille saavuttuamme olimme kumpainenkin todella väsyneitä ja nälkäisiä. Heitimme pikaisesti tavaramme huoneeseen ja menimme hotellin ravintolaan syömään. Kumpikin otti hampurilaisen. Raskaus ei ole pätkääkään lisännyt ruokahaluani tai kykyäni syödä isoja annoksia, joten tälläkin kertaa lähes puolet annoksesta jäi syömättä. Ruokaillessamme H ehdotti pientä kävelylenkkiä vielä illaksi, mutta lopulta sammuimme täysin vatsoin hotellihuoneeseen pian ruokailun jälkeen.

Väsynyt H hotellihuoneen vuoteella

            Lauantaina heräsimme virkeinä ja kävimme nauttimassa hotellin aamupalaa. Täytyy sanoa, että harvoin olen suomalaisessa hotellissa saanut niin hyvää palvelua aamupalalla, kuin nyt! Meille toivoteltiin hyvät huomenet ja kyseltiin haluaisimmeko oman kahvipannun pöytään. Lisäksi kaikki pöydät oli katettu nätisti ja aamupalan valikoima oli hyvin laaja. Nykyisin valitettavan harvat hotellit tarjoavat monipuolisesti hedelmiä, mutta tällä kertaa niitä oli runsaasti tarjolla.
             Aamupalan jälkeen lähdimme käymään Vantaalla Jumbossa sekä Espoossa Sellossa, joissa H kolusi kaikki mahdolliset urheiluvälineliikkeet. Jumbossa kävimme myös Fazerilla kahvilla. Itsekin uskaltauduin juomaan capuccinon, sillä kahvi ei ole enää viime aikoina etonut minua niin pahasti. Vantaa-Espoo -retkellä poikkesimme parissa muussakin urheiluliikkeessä, jotka osuivat silmään tien poskesta.
              Hotellille palattuamme oli pakko hetken levätä, sillä ainakin H oli ihan poikki. Päätimme kuitenkin aika nopeasti jatkaa ostoskierrosta keskustassa. Emme tosin piipahtaneet kuin muutamiin liikkeisiin, sillä mitään välttämättömiä tarpeita ei kummallakaan ollut. Itse satuin löytämään halvalla lyhyen juhlamekon sekä pitempihelmaisen paidan. Äitiysvaateliikkeessä emme siis jaksaneet enää noiden hankintojen jälkeen käydä. Jossain vaiheessa selkääni ja vatsaani alkoi särkeä, jolloin jouduimme hidastamaan kävelytahtia. Lopulta päätimme vain palata hotellille, sillä en olisi jaksanut enää kävellä kipujeni kanssa kovin pitkään.
               Nälkä alkoi jossain vaiheessa kuitenkin painaa niinkin paljon, että itseäni ihan heikotti. Oli siis parasta lähteä etsimään sopivaa ruokailupaikkaa keskustasta. Hotellin ravintolaan emme viitsineet toistamiseen mennä, sillä noh... hintataso oli aika korkea... Löysimmekin Kampista oikein mainion pienen italialaisen ravintolan, josta tilasimme pasta-annokset. Minä otin spagettia pestolla, tuoreella parsalla ja valkosipuliöljyllä ja H sai spaghettinsa katkaravin pyrstöillä ja kermaisella kastikkeella. Ai että oli hyvää!
                 Hotellilla kävimme baarin puolella nauttimassa vielä yhdet drinkit. H tilasi  itselleen oluen ja minä alkoholittoman drinkin. Vaikka itse tiesin drinkkini olevan alkoholiton, tunsin silti oloni hyvin vaivautuneeksi baarin puolella. Minusta tuntui, että kaikki baarin asiakkaat katsoivat minua paheksuvasti vaikka todellisuudessa kukaan ei tainnut edes huomata pyöristynyttä vatsaani. Vaistomaisesti koitinkin piilotella vatsaani tai hörppiä drinkkiäni hieman salaa.
                 Tänään oli kotiin lähdön aika, heti kun olimme saaneet aamupalan syötyä, käytyä suihkussa ja pakattua tavaramme. Olimme ottaneet missioksemme käydä vielä ennen kotiin paluuta Vantaalla uudessa JÄTTIMÄISESSÄ urheiluliikkeessä nimeltään XXL. Olimmekin liikkeen pihalla jo puolta tuntia ennen paikan avaamista, joten piipahdimme läheisellä huoltoasemalla pullakahveilla. XXL olisi H:n viimeinen mahdollisuus löytää oikean merkkinen/pituinen/kovuinen/kätinen salibandymaila sillä reissulla. Mailaa ei valitettavasti löytynyt, mutta jotain muuta kyllä. H osti todella pieneen tilaan taittuvan retkirepun, kaksi pyörän pullotelineeseen sopivaa juomapulloa sekä pyöräilykengät. Hieman epäilin, tarvitsisiko H ihan oikeasti uudet pyöräilykengät edellisten vielä ehjien tilalle, mutta niin vain hän kantoi kengät kassalle.

XXL!!!!!

                    Kotimatkalla piipahdimme vielä Muurlan lasitehtaalla tutustumassa tehtaan valikoimaan. Olin yllättynyt, kun H olisi halunnut ostaa vaikka mitä mm. lasisia Muumi-purkkeja ja Muumi-tuikkukippoja. Vaikka rakastankin Muumeja yli kaiken, koitin ajatella hankintoja järjellä. Todellisuudessa meillä ei olisi mitään käyttöä tällä hetkellä ylimääräisille purkeille tai tuikkukipoille, eikä sellaisia esineitä voisi ostaa kaapin pohjalle pölyttymään. Enkä halua ostaa NYT paljoa tavaroita sillä ajatuksella, että SILLOIN kun meillä on isompi oma asunto, niin voimme pitää tässä tätä ja laittaa tuon tuonne. Kaikki Muumi-ihanuudet jäivät siis tällä kerralla vielä Muurlaan. Ehkäpä joskus palaamme vielä haalimaan kaupan tyhjäksi ;)
                   Kaiken kaikkiaan oli oikein mukava ja rentouttava viikonloppu kera armahain. Yleensä Helsingissä piipahtaessamme olemme menossa johonkin tapahtumaan, jolloin olemme hyvin sidottuja tarkkaan aikatauluun. Silloin esim hotellin palveluista tai muista kaupungin mahdollisuuksista ei oikein ehdi edes nauttia. Tällä kertaa emme kolunneet nähtävyyksiä tai turistipaikkoja, sillä kumpikin on tainnut ainakin jossain elämänvaiheessa koluta niitä väsymiseenkin asti. En tiedä, miten uskallamme seuraavina kuukausina  enää matksustella ilman pelkoa siitä, että joudun synnyttämään jossain keskellä korpea.

- Massu