Arjessa

          Muutaman päivän hiljaiselosta huolimatta en ole viettänyt aikaani synnytellen. Olen joko ollut puuhailemassa kaikenmoista tai sitten nukkunut. Ja mikäs tässä ollessa, kun äitiyslomanikin alkoi virallisesti perjantaina!
           Torstaina ehdotin H:le käyntiä sirkuksessa, sillä Sirkus Finlandia oli parkeerannut telttansa Turun Kupittaan kentälle muutamaksi päiväksi. H:lä ei ollut mitään ehdotustani vastaan, joten ostin samalle päivälle liput. Viimeisimmästä sirkuskäynnistä onkin vierähtänyt jo hyvin kauan aikaa, eikä H muistanut käyneensä sirkuksessa koskaan. Ilta oli viihdyttävä ja ohjelma monipuolista. Koko show kesti väliaikoineen kaikkiaan kaksi tuntia. Väliajalla naureskelin itsekseni, kun jumituin pariin otteeseen vessajonossa portaisiin tai vessakoppien väliin, kun kiireiset sirkusvieraat halusivat välttämättä tunkea hankalimman kautta mahani ohitse.

Sirkusteltta

          Perjantaina kävin jälleen hieronnassa. En tiedä onko selkäkipujeni vähentyminen juuri hieronnan vai jonkin muun asian ansiota. Noh oli miten oli, hierontaan mennessä saan aina oman pienen hemmottelu- ja rentoutushetkeni. Olen käynyt hierottavana n. kerran viikossa, mutta nyt käyntikertojen väliin tulee hierojan loman vuoksi parin viikon tauko. Katsotaan, olenko silloin vielä yhdessä osassa vai täytyykö minun lopulta perua tuo aika.
          Eilen lähdimme kyläilemään maalle vanhempieni luokse. Veljeni O oli lähdössä poikansa T:n kanssa Saloon katsomaan esteratsastuskilpailuita ja ilmoitin itseni reissulle mukaan. Pyysin H:n liittymään seuraamme sillä verukkeella, ettei minua ja veljeäni taas luultaisi pariskunnaksi... En ole aikaisemmin käynyt katsomassa esteratsastuskilpailuita, sillä en ole koskaan tuntenut vetoa hevosurheiluun. Ovathan hevoset komeita ja varmasti todella sympaattisia eläimiä, mutta itse pidän enemmän esim. lehmistä. Onneksi esteratsastus oli aika helppoa katsottavaa ensikertalaiselle, sillä lajista ei tarvinnut sisäistää monimutkaisia sääntöjä. Jokaisesta suorituksesta laskettiin virhepisteet (tiputetut puomit, aikarajan ylitykset ja tottelemattomuudet) ja vähiten virhepisteitä saanut ratsukko voitti. Ratsastajien joukossa ilmeni välillä vähän kuumiakin tunteita, kun oma hevonen ei suostunutkaan hyppäämään esteiden yli. Eräskin nuori nainen suivaantui niin, että hevonen sai kovan sivalluksen raipasta. Hieman siinä käsikarvat nousivat pystyyn, sillä en itse hyväksy kyseisenlaista toimenpidettä ollenkaan, oli kyseessä miten "hellävarainen" lyömäväline tahansa. Väliajalla kävimme ostamassa kioskista pullaa ja juomista, jotka houkuttelivat luoksemme lukuisia ampiaisia. T hieman pelästyi tilannetta ja lähdinkin hänen kanssaan kävelemään hetkeksi muualle rauhoittaakseni tilanteen. Emme katsoneet kisoja loppuun, sillä olisimme päässeet kotiin vasta iltamyöhäisellä. Meidän piti kuitenkin hakea vielä automme vanhempieni luota ja O:n vaimo S oli luvannut laittaa meille valmiiksi joitain lastentarvikkeita. Kotiinviemisiksi saimmekin mm. turvakaukalon, itkuhälyttimen, vaatteita ja tuttipulloja.
              Olen tosiaan näiden aktiviteettien lisäksi ollut tavattoman väsynyt. Tuntuu, että voisin nukkua useat päiväunet päivässä, eikä sekään riittäisi. Olen jo tänäänkin ehtinyt ottaa yhdet kolmen tunnin päiväunet ja jälleen silmäluomeni alkavat tuntua painavilta. Olen menossa keskiviikkona verikokeisiin, joiden tuloksista saan tietää, kärsinkö mahdollisesti raudanpuutteesta. Tai sitten kyse on vain yleisestä raskaudenaikaisesta väsymyksestä. Viehän Esikko aika paljon energiaa vatsassani kölliessään.

-Massu