Lomalukemista

           Niin kuin olen jo useammissa teksteissäni kertonutkin, niin olen sellaista innostujatyyppiä. Monesti saatan innostua aivan valtavasti esim. neulomisesta, kirjomisesta, ompelemisesta, leipomisesta, ristisanojen teosta tai urheilusta. Nyt olen innostunut lukemisesta ja viime viikkoina onkin tullut luettua kirja jos toinenkin. Jos kirja on oikein hyvä, saatan ahmaista yhden teoksen päivässä, mutta pitkäveteisempien kirjojen parissa saattaakin kulua useampi viikko. Useimmiten luen dekkareita tai elämänkertoja, mutta tällä kertaa lukemistooni on eksynyt hieman muutakin. En ala kirjoitella sen mittavampia kirja-analyyseja tai kuvauksia, mutta tässä muutamia ajatuksia viime viikkojen lukemistostani:

Lisää kuvateksti

Arto Paasilinna: Hurmaava joukkoitsemurha
Saimme tämän teoksen H:n kanssa appiukoltani viime jouluna lahjaksi, mutten ollut ehtinyt siihen tätä ennen tarttua. Olen aikaisemmin nähnyt kyseisestä kirjasta tehdyn elokuvaversion, mutten muistanut elokuvasta paljoakaan. Kirja oli taattua tragikoomiseen sävyyn kirjoitettua Paasilinnaa ja huumori upposi minuun täysin.

Reijo Mäki: Vares-Intiaani
Tykkään lukea Vares-dekkareita jo ihan siitä syystä, että tapahtumat sijoittuvat Turkuun. Onkin hauskaa, kun voi selkeästi yhdistää paikkoja toisiinsa ja tunnistaa miljöitä. Pidän myös Mäen suorasta kirjoitustavasta ja siitä, miten nerokkaasti monet hahmot on rakennettu. Intiaani-romaani oli omasta mielestäni alussa hieman sekava, sillä kertoja ja miljöö saattoivat vaihdella todella usein. Kun useat tarinat alkoivat nivoutua keskenään suureksi mysteeriksi, oli kirjan loppu varsin herkullista luettavaa.

Suzanne Collins: Nälkäpeli
Heti tuon Vares-kirjan luettuani pyörittelin peukaloitani ja mietin, mitähän seuraavaksi lukisin. Huomasin, että kirjahyllyssämme lojui kirja, jonka olemassaolosta en ollut edes tietoinen. Se ei ollutkaan minun kirjani, vaan H oli saanut sen pari vuotta sitten kavereiltaan syntymäpäivälahjaksi. Monet lukijat ovat varmaankin nähneet Nälkäpeli- kirjasta tehdyn elokuvan (tai kumpi nyt onkaan ollut ensin, kirja vai elokuva?). Minä olen nähnyt kyseisestä elokuvasta vain mainoksen ja itselläni oli hyvin negatiiviset ennakko-odotukset kirjasta. Ajattelin kirjan olevan pelkkää fantasia-hihhulointia. Noh, olihan kirjassa hieman fantasiantuntua, mutta alkukankeuden jälkeen tämäkin kirja osoittautui ihan lukemisen arvoiseksi. Vielä en kuitenkaan ole mennyt kirjastoon lainaamaan kirjan jatko-osia...

Jennifer Worth: Hakekaa kätilö! 2 -Kaupungin varjoissa
Nyt varmaankin moni ajattelee, että olen lukenut tämän kirjan siksi, että odotan juuri lasta. Näin ei kuitenkaan ole. Kirja on nimittäin lojunut hyllyssäni n. vuoden ajan lukemattomana. Ensimmäisen osan luin lentokoneessa matkalla Costa Ricaan 1,5 vuotta sitten. Omasta mielestäni 1. osa oli jatko-osaansa parempi, sillä 1. osassa käsiteltiin enemmän sairaanhoitajan ja kätilön työtä. 2. osassa keskityttiin enemmänkin kuvailemaan tiettyjä henkilöhahmoja, joilla ei ollut välttämättä mitään tekemistä synnytysten ja kätilön työn kanssa. Kun tartun kirjaan nimeltään "Hakekaa kätilö!, odotan kirjan jollain lailla sivuavan kätilön arkea ja työtä. Noh, muuten kirjassa ei ollut valittamista, sillä romaani on aika eläväinen kuvaus viime vuosisadan puolivälin Brittiyhteiskunnasta.

Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat
Nyt joku teurastaa minut, sillä Finlandia-palkittua kirjailijaa ei saisi varmaankaan mennä haukkumaan... Noh, omasta puolestani voin kuitenkin todeta tämän kirjan olleen aika tuskallista luettavaa alusta loppuun asti. Asiaa olisi varmasti helpottanut se jos minulla olisi edes jonkinlainen käsitys Viron lähihistoriasta. Nyt minusta tuntui, että tarvitsisin sanakirjan lähes jokaisen lauseen tulkkaamiseen, sillä Oksanen ilmeisesti rakastaa viljellä erikoissanastoa ja sivistyssanoja. Myös henkilöhahmoissa oli todella vaikeaa pysyä perässä, sillä päähenkilöitä tässä teoksessa oli aivan liikaa. Lopulta en enää tiennyt, kuka oli Neuvostoliiton, kuka Saksan puolella ja kuka oli kenenkin rakastaja. Voin vain sanoa, ettei poliittinen sotakirjallisuus taida olla ihan minun juttuni....

Nyt olen menossa viikonlopuksi vanhemmilleni ja saattaa olla, että otan sieltä jonkin kirjan mukaan seuraavaksi luettavakseni. Vanhemmillani on ainakin paljon 50 - 70-luvuilla kirjoitettuja "hömppäkirjoja", joita on välillä ihan virkistävää lukea.

Mitäs te olette viime aikoina lukeneet?

-Massu