keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Perhevalmennus

             Sain pari viikkoa sitten postin mukana Turun kaupungin lähettämän kutsun perhevalmennukseen. Normaalisti Turun neuvolat tarjoavat kolme perhevalmennuskertaa ensi kertaa lastaan odottaville vanhemmille, mutta tällä kertaa aiheet oli jaettu vain kahteen kertaan. Ensimmäinen pidettiin siis tänään ja toinen on ensi viikon keskiviikkona samaan aikaan ja samassa paikassa eli äitiysneuvolan tiloissa. H taas nurisi, ettei millään jaksaisi lähteä mukaan sillä "kävimmehän jo Turun Hyvinvointitoimialan tarjoamalla synnytysluennolla" (HUOM! Luentosarja alkaa taas alusta syyskuussa, tällä kertaa kulttuurikeskus Vimmassa. Luentojen sisältöihin voi käydä tutustustumassa lataamalla tiedoston täältä). Sain kuitenkin H:n houkutueltua mukaani selitettyäni, ettei hänen tarvitsisi osallistua kuin kahteen luentoon ja ainoastaan tämän esikoisen kohdalla.
             Tällä kertaa aiheena oli yksinkertaisesti synnytys, vaikka kutsun mukaan luennon olisi pitänyt käsitellä myös imetystä. Paikalle oli sapunut n. kymmenkunta äitiä, osa yksin, osa puolison tai tukihenkilön kanssa. Meille oli varattu tila äitiysneuvolan odotushuoneesta, jonne television eteen oli koottu riveihin penkkejä. Aluksi meidän piti jakautua kahteen ryhmään: miehet ja naiset. Saimme ryhmissä miettiä erilaisia asioita, mitä tulisi mieleen sanasta synnytys. Papereihin tuli kirjoitettua mm. seuraavanlaisia sanoja: kipu, pelko, sektio, ilo, suoritus yms. Noh, tehtävällä ei sen suurempaa funktiota ollut, lähinnä ehkä vain koitettiin rentouttaa ilmapiiriä. Luennoimassa meillä oli kätilöksi opiskeleva terveydenhoitaja. Hän kertoi niin synnytykseen valmistautumisesta, synnytyksestä kuin synnytyksen jälkeisestä sairaala-ajasta hyvin laajasti ja yksityiskohtaisesti. Monet asiat olin kuullut jo tuolla Hyvintointitoimialan luennolla, mutta uusiakin vinkkejä ja neuvoja tuli. Itseäni ei oikeastaan synnytys pelota (vielä) laisinkaan, mutta toki olen halukas tietämään eri vaihtoehdoista ja välineistä. Katsoimme välillä videolta Turun ammattikorkean tekemää videota, jossa näytettiin synnytysosastoa ja sen toimintaa. Videolla demonstroitiin, miten synnytys lähtisi käyntiin ja miten koko toimitus sujuisi sairaalassa. Verta ja huutoa ei kuitenkaan filmillä nähty, vaikka amerikkalaisista elokuvista voisikin saada sellaisen kuvan... Välillä luennoiva hoitaja pysäytti filmin kertoakseen lisätietoa esim kivunlievityksestä, synnytysasennoista tai synnytykseen valmistautumisesta. Saimme mukaamme myös paljon monisteita, joissa oli paljon hyödyllistä tietoa: kuvallisten ohjeet mahdollisista synnytysasennoista, ohjeet synnyttävän äidin hierontaan, tarvikelista sairaalaanlähtöä varten, vinkkejä loppuraskauden helpottamiseen, ohjeita isälle ja ohjeita välilihavaurioiden ehkäisemiseksi. Papereissa oli myös ohjeet siihen, milloin oikeasti kannattaisi lähteä sairaalaan. Sairaalaankaan ei välttämättä oteta aivan heti sisään, vaikka supistukset olisivatkin säännöllisiä tai lapsivesi olisi mennyt. Onneksi synnytysosastolla osataan kertoa, pitääkö vielä lähteä kotiin odottamaan vai saako jäädä synnyttämään. Aina voi siis soittaa synnytysosastolle tai käydä paikan päällä varmistamassa tilanteen.
Perhevalmennuksesta saatuja lippuja ja lappuja
                Luennolla istuminen oli täyttä tuskaa, sillä koko valmennus kesti n. 2h. Normaalisti valmennuskerrat ovat paljon lyhyempiä, mutta koska nyt kerrat oli jaettu kolmen sijaan kahteen, yhden valmennuskerran pituuskin kasvoi. Oli siis todellakin ymmärrettävää, ettei imetysasioita ympätty tämän kerran luentoon. Selkääni ja vatsaani särki jo varmaan 10 min istumisen jälkeen niin, että kiemurtelin loppuluennon ajan levottomasti. H välillä katsahti minuun kysyen, selviänkö loppuun asti. Hammasta purren ja asentoa jatkuvasti vaihtaen kuuntelin luennon loppuun asti, vaikka jossain vaiheessa keskittymiseni herpaantuikin täysin. Loppujen lopuksi H:kin taisi taas olla ihan iloinen siitä, että oli vaivautunut mukaan. Tai hän ei ainakaan pahemmin valittanut mistään lähtiessämme. Viikon päästä perhevalmennuksen aiheina ovat imetys ja lapsen hoito.
                Nyt vetäydyn parvekkeen puolelle nauttimaan kupin kahvia, eilen leipomaani pullaa sekä tänään torilta haettuja mansikoita. Ah, tätä kesää, kun voi iltaan asti istuskella omalla parvekkeella nauttien lämpimistä ilmoista ja auringon paisteesta <3
Kahvihetki parvekkeella

-Massu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti